Mäkihyppy
Mäkihyppyä Suomessa jo yli 100 vuotta
Mäkihypyn (aiemmin käytetty nimitystä mäenlasku) kotimaa on Norja. Etenkin Telemarkin kylä oli tunnettu paitsi suksistaan myös mäenlaskijoistaan. Jo 1800-luvun puolenvälin tienoilla telemarkilaisen Sondre Auverson Nordheimin kerrottiin hypänneen luonnonmäessä 30 metriä.
Suomen ensimmäiset mäenlaskukilpailut järjesti Helsingin Sporttiklubi Katajanokan kallioilla maaliskuun 9. päivänä 1889. Kisan voitti Helsingissä asunut norjalainen insinööri Christian Nielsen. Varsinaisesta hyppäämisestä voitiin puhua vasta kun ensimmäiset piirustusten mukaan rakennetut mäet rakennettiin Helsingin Alppilaan ja Kajaaniin 1905.
Tyyli muuttuu
Alkuaikoina mäkihypyn tyylinä pidettiin ryhdikästä pystyasentoa. Silloin mäet sallivat 15-30 metrin hyppyjä. Paremmuuden mittarina oli hypyn pystyssä pysyminen mitan ohella. Vähitellen mukaan tuli lisää tyyliseikkoja ja saadut pisteet lisättiin pituuspisteisiin.
Nykyinen tyyli, V-tyyli, sai alkunsa vuonna 1991, kun Ruotsin Jan Boklövin levitti suksensa V-asentoon, jota ensin naureskeltiin ja kauhtisteltiinkin. Tosiasia kuitenkin oli, että V-tyyli lennätti hyppääjää lähes 30 prosenttia pidemmälle kuin vanha suksetyhdessä-tyyli. Vuoden 1992 kaikki henkilökohtaiset olympiamitalit voitettiin V-tyylillä.
Mäkihyppy NYT
Mäkihyppyä voi harrastaa kaiken ikäiset joka puolella Suomea ympäri vuoden. Hyppyrimäkiä on pienistä K6 mäistä aina suurmäkiin HS142-kokoisiin mäkiin saakka. Mäkihyppy vaatii monipuolista kehonhallintaa, ponnistusvoimaa, tasapainoa ja rohkeutta. Lajiin pääsee hyvin mukaan paikallisten hiihto- ja mäkikoulujen kautta, joissa harjoitellaan laajasti myös suksitaituruutta.
Rohkeasti mukaan kokeilemaan kotkat ja kotkattaret!
