"Kaikki riippuu liikunnan arvostuksesta"
Tampereella Suomen Hiihtoliiton liittovaltuuston kokouksen yhteydessä pidetyssä seminaarissa tutkimus- ja kehitysjohtaja Kari Puronahon teemana olivat liikunnan resurssit.
Vaikka Puronahon aiheena olivat liikunnan resurssit, ei painopisteenä ollut raha, vaan ihmiset, ne henkilöt jotka tekevät työtä liikunnan eri tasoilla. Seuratyössä jatkuvasti esille tuleva asia on työn tekijöiden puute. Puronaho heitti esille kysymyksen: "Onko seuroilla suunnitelmia vapaaehtoisten pitämiseksi tai rekrytoimiseksi?" ja totesi samalla, että sellaisia ei kovin monelta seuralta löydy.
"Suomessa on vallalla ajatus, että vaikka toimijoista on puutetta, vapaaehtoiset olisivat jotenkin erityisesti suomalainen voimavara. Tosiasia kuitenkin on, että vaikka vapaaehtoisten kokonaismäärä on ollut lievässä nousussa, se ei ole sitä kun harrastajien määrä otetaan huomioon. Vapaaehtoisten rekrytoinnissa monet maat, esimerkiksi Ranska, Saksa, Hollanti ja Australia, ovat määrätietoisella työllä menneet reippaasti Suomen ohi. Puronahon mukaan näissä maissa on aktiivisesti tutkittu mm. vapaaehtoistyön motiiveja. "Ei vapaaehtoista työtä koskaan ole pyyteettömästi tehty. Aina on olemassa joku motiivi," Puronaho arvioi.
Toimintaan rekrytoitujen mukana pysyminen ei ole itsestäänselvyys. Tarvitaan arvostusta, ylimääräisen työn erityisarvostusta, kritiikin tarkkaa huomiointia, hyvinvoinnista välittämistä, mielipiteiden kuuntelemista ja sitä, että työstä tehdään mahdollisimman mielekästä ja kiinnostavaa.
Kari Puronaho vakuutti vääräksi sen arvion, että päätoimisten palkkaaminen seuroihin veisi pohjan pois vapaaehtoiselta toiminnalta. "Tutkimuksella on todettu, että seuroissa joissa oli päätoimisia työntekijöitä, yksikkökulut olivat pienemmät kuin niissä, joissa toimittiin pelkästään vapaaehtoisvoimin. Joissakin seuroissa on jouduttu toteamaan, että päätoimisen erottamisen jälkeen varainhankinnan nettotulo väheni enemmän kuin palkkakuluissa oli säästetty."