Alppivalmennus kevät 2007
Hyvä alppivalmentaja, ohjaaja, seura-aktiivi tai urheilijan isä tai äiti,
Ensinnäkin hyvää alkavaa kevättä ja terveiset täältä Pasilasta, olen juuri palannut Åren MM-kisoista ja haluaisin tuoda teille muutamia näkemyksiä jotka ovat tässä talven mittaan vahvistuneet ja nyt Åressa viimeistään kirkastuneet hyvin selviksi.
Suomi jäi Åressa mitalitta ja siihen on monia syitä, täytyy kuitenkin muistaa että viimeiset vuodet ovat olleet meille aikamoista ilotulitusta ja olemme tehneet kansainvälisesti erittäin kovaa tulosta. Elämä on aaltoliikettä ja tästä on otettava opiksi myös huippujemme valmennuksen osalta ja korjattava asioita mikäli korjattavaa löytyy. Maajoukkuetasolla toimintaa viedään varmasti myös tässä tekstissä kuvaamaani suuntaan tästä eteenpäin.
Suomi oli mukana kaikissa lajeissa lukuun ottamatta naisten vauhtilajeja ja joukkueesta paistoi selvästi läpi tietty kokemattomuus koska suurin osa joukkueestamme oli ensikertalaisia MM – tasolla. Vauhtilajit osoittivat että ei se ole sen kummallisempaa kuin tekniikkalajitkaan ja jatkossa satsaamme niihin sen verran kuin on tarpeellista, mutta kuitenkin niin että ensin on todennettava urheilijoiden potentiaali ja sitä mukaa tuki kasvaa eikä toisinpäin. Lasten ja nuorten osalta vauhtilajeja tulee sisällyttää harjoitteluun ja kilpailemiseen ja sitten kun erikoistumisen aika koittaa 20 -vuotiaana tai muuna sopivana ajankohtana, niin silloin vasta tehtäköön kullekin laskijalle se ”oma ”laji tai lajit selväksi.
Tekniikkalajeissa saavutimme kolme sijoitusta 15 parhaan joukkoon joka oli myös yksi tavoitteista mutta tietenkin mitaleitta jääminen on selvä puute, vaikka siihen oli kyllä edellytyksiä olemassa. Ilahduttavaa oli se, että joukkuekisassa nousimme neljänneksi ja nimenomaan nuorten laskijoidemme avuilla, näytti siltä että joukkuekisassa turha puristus jäi pois, ja voitiin vapautuneesti laskea oman maan puolesta ja lasku oli aivan erinäköistä.
MM - tasolla menestyäkseen urheilijalla tulee olla oma ” pakettinsa” erittäin kattavassa kunnossa, tätä ”pakettia” voisi ehkä kuvata seuraavasti;
1. Henkinen valmius; usko omaan itseensä, itseluottamus, taktinen kyky tiukassa paikassa, keskittymiskyky, toiminta median ja muiden aiheuttamassa ristipaineessa jne.
2.Kokemus; riittävä määrä kokemusta kv. tasolla jotta kisoissa voi keskittyä vain olennaiseen eivätkä ympärillä olevat tekijät häiritse, arvokisoissa on myös hieman omat lainalaisuudet jotka tuntemalla voi saada paljon etua.
3. Fysiikka; arvokisoissa on jopa keskimääräistä pidemmät radat ja esimerkiksi miesten pujottelussa osalla loppui vain voimat kesken radan viimeisellä 10 portilla, eli on rakennettava erittäin kova pohja kaikille tarvittaville fyysisille ominaisuuksille hyvissä ajoin, lisäksi kisat kestävät 18 päivää jos osallistuu kaikkiin lajeihin!
4. Tekninen valmius: alppihiihdon arvokisat käydään aina helmikuussa jossa lumi on kuivimmillaan ja lisäksi FIS: n vaatimukset siitä että kaikki lajit tulevat alas yhteen maaliin aiheuttaa sen että tekniikkalajit lasketaan vauhtilajien jälkeen samalla rinnepohjalla ja lumesta tulee erittäin kova ja usein hyvin ”aggressiivista”. Tuollaista pintaa ei oikein ole missään ja sitä ei siis voi harjoitella. Tästä aiheutuu se, että virheellisellä tekniikalla, jolla kyllä voi saavuttaa aika koviakin tuloksia FIS tai jopa ylemmillä tasoilla, ei ole mitään edellytyksiä menestyä korkealle MM – tasolla. Tällaisissa olosuhteissa suksella tasapainoisessa asennossa seisominen nousee entistäkin suurempaan rooliin, ja se on täysin ohittamaton edellytys saada laskun muut elementit toimimaan (linja, tempo, suksen puhdas eteneminen jne.)
Edellisestä voidaan helposti johtaa seuraavia ohjenuoria valmennukseen alkaen alle 10 -vuotiaista ja päättyen maajoukkuetasoon;
1. Mikään ei korvaa nuorena tehtyä, oikeanlaista perusteknisten lajitaitojen harjoittelua ja sisäistämistä niin, että ne tiukassa paikassa ovat automaattisia reaktioita, joita ei tarvitse edes ajatella.
2. Urheilijan ja hänen valmentajiensa tulee luoda tavoitteellinen ja pitkäjänteinen suunnitelma harjoittelulle ja kilpailemiselle jossa kaikki ”paketin” eri osa alueet on otettu huomioon siten, että niitä harjoitetaan omina yksityiskohtinaan niihin riittävästi aikaa ja resursseja uhraten
3. Tekniikan eri osa-alueiden oppiminen on mahdollista vain oppimista tukevassa ympäristössä ja riittävän suuria toistomääriä käyttäen (automatisointiin tarvitaan 10.000 toistoa). Oppiminen tapahtuu siten että urheilija voi keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan eli vauhdit on oltava hitaita ja harjoitusympäristön on oltava helpohko. Kisavauhdeilla ja kisaradoilla ei opita mitään, ellei siihen ole riittävää pohjaa olemassa.
4. Henkisen valmennuksen eri osa-alueet on hyvä sisäistää jo nuorena koska henkinen kantti ratkaisee kuitenkin loppujen lopuksi sen kuka mitalit vie.
5. Fyysisen puolen harjoittelussa on noudatettava samaa pitkäjänteisyyden ja suunnitelmallisuuden periaatetta kuin tekniikan ja taidonkin oppimisessa painottaen erityisesti motoriikkaa, keskivartalon tuki ja muun lihaksiston kuntoa ja hallintaa sekä erittäin kovan hapenottokapasiteetin saavuttamista aikuisikään mennessä.
Eli nyt viimeistään olisi hyvä kaikilla valmennuksemme eri tasoilla lopettaa pelkkä ”mäkeen meno” tai ”radan laskeminen” ilman sen kummempia tavoitteita ja koittaa saada harjoitteluun lisää laatua suunnittelemalla jokaiselle harjoitukselle ja harjoitusjaksolle omat tavoitteet jotka noudattavat yleisesti tiedossa olevia harjoittelun periaatteita, keskeisenä ohjenuorana on selkeästi suksella tasapainoisessa asennossa seisominen ja siitä pikkuhiljaa laskutekniikan hiominen kohti kilpailunomaista suoritusta täyspitkällä FIS sääntöjen mukaisella radalla.
Tulemme kevään aikana toivon mukaan järjestämään koulutustapahtumia kaikille halukkaille valmentajillemme näiden teemojen ympäriltä ja lisäksi maajoukkuetasolla asioita muutetaan niin että valmentautumista muutetaan henkilökohtaisemmaksi niin pitkälle kuin se vain on mahdollista ja urheilijoiden perusasioissa olevia puutteita korjataan tavoitteellisemmin ja suunnitellummin. Olemme luottaneet liikaa siihen että parhaat mahdolliset harjoituspaikat ja riittävät määrät kilpailunomaisia harjoitteita vievät ennemmin tai myöhemmin huipulle.
Lisäksi on erittäin tärkeätä että kaikki ne jotka ovat tekemisissä lasten ja nuorten kanssa ymmärtävät ja sisäistävät yhteisen ajattelun valmennuksen osalta käyttäen samoja termejä ja ainakin suunnilleen samoja metodeja urheilijan kehittämiseksi, kaikki muut tavat ovat resurssiemme hukkaamista.
On päästävä myös kiinni entistä nuorempiin urheilijoihin ja varmistettava että jo alle 13 – v. laskijoilla ja heidän valmentajillaan on käytössä riittävät työkalut kehittää urheilijaa oikein. Liitto pyrkii ottamaan vastuuta myös nuoremmista mutta siinä tarvitaan kyllä apua myös seurakentästä jo henkilöresurssienkin puolesta. Jatkamme myös yhteistyötä hiihdonopettajiemme kanssa jotta lasten ja nuorten lajiteknisten perusteiden opettamiselle muodostuu oikeanlainen metodiikka joka on siis jo testattu muualla ja hyväksi todettu.
Keskustelu toivon mukaan jatkuu kevään aikana ja ilmoittelemme kevään koulutus - ja valmennustapahtumista hyvissä ajoin, kommentit tästä tai mistä tahansa muusta ovat tervetulleita!
Helsingissä 21.2.2007
Janne Leskinen
Lajijohtaja alppilajit SHL