Suomen pojat sprinttiin mitalitavoittein – tytöt odottavalla kannalla
Suomen pojat keskiviikon sprinttistartissa nuorten MM-kisoissa ovat Kalle Lassila, Lari Lehtonen, Matias Strandvall ja Olli-Pekka Tolvanen. Tyttöjen sprintissä hiihtävät Ulla Kiili, Kaisa Pesonen, Emilia Soudunsaari ja Sanna Soudunsaari.
Kaikkien Suomen sprinttereiden yhteinen mielipide on, että ”sprintissä voi tapahtua mitä vaan”, varsinkin kun Ounasvaaran sprinttirata on poikkeuksellisen vaihteleva ja tekniikkaa vaativa, ei mikään tasatyöntörata. Lisäksi kilpailussa tosi suuren haasteen kaikille antaa selviytyminen karsinnasta varsinaiseen kilpailuun, johon hyväksytään niin tytöillä kuin pojillakin 30 karsinnan nopeinta.
Poikien joukkueen kaikilla hiihtäjillä on selvästi toisi mielessä. Jos karsinnasta päästään, sen jälkeen annetaan palaa.
Vaikka Kalle Lassila ei sijoitustavoitetta halua antaa, hän kuitenkin myöntää, että hän kauden parhailla suorituksillaan voisi olla hyvinkin korkealla tulosluettelossa.
Lari Lehtosen fiilis ennen ensimmäistä kisaa on hyvä, vaikka pientä jännitystä onkin ilmassa: ” Huh, huh, täällä ollaan!”. Nuorten talviolympiapäivät olivat talven päätavoite, nuorten MM-kisat jo lisäbonusta. Miksei menestystä voisi tulla täältäkin.
Matias Strandvall ei alun perin ajatellut sprintissä Suomea MM-kisoissa edustavansa.
- Nyt se on päämatkani. Kunto on hyvä ja mitali tavoitteena, lataa iloinen vaasalainen.
Olli-Pekka Tolvanen antoi jo yleisenkin sarjan SM-kisoissa kovan vastuksen Suomen parhaille sprintterimiehille ja lähtee nyt matkaan mitalimielellä tosin tietäen sprintin riskit. ”Parhaat pärjäävät,” on teemana.
Tyttöjen joukkueessa myös lajin erikoistyttö
Tyttöjen sprinttijoukkueen tunnelmat ovat selvästi epävarmemmat kuin pojilla. Mukana on tosin yksi lajin omakseen tunteva, Ulla Kiili, joka kuitenkin starttaisi mieluummin sprinttiin vapaalla hiihtotavalla.
Kaisa Pesoselta alkoi ennen nuorten MM-kisoja usko mennä, kun sairastelu haittasi kisoihin valmistautumista. Kun sprinttikokemustakin on vain yhden kilpailun verran, on ihan aiheellista sanoa, että ”teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää”.
Soudunsaaren serkuksista Emilia tuli kisaan varasijalta, kun Johanna Riihivuori jäi pois joukkueesta sairastelujen vuoksi. Emilia ei ota paineita, vaan lähtee sprinttiin ennakkoluulottomasti toivoen parasta.
Sanna Soudunsaari puolestaan on luottavaisella mielellä. Yksi startti on alla ja palautuminen tuntuu sujuneen yllättävänkin hyvin. ”Yksi parhaista kisan jälkeisistä tunteista,” Sanna kuvaili. Se varmaan lupaa hyvää keskiviikon kilpailuihin.
Lisätietoja: http://www.jwsc2005.net/