Suomen Olympiakomitea: Tulos Torinosta tyydyttävä
Olympiajoukkueen johtaja Kari Niemi-Nikkola antaa Suomen Torino 2006 -joukkueen menestykselle arvosanaksi tyydyttävä +. Mitalilajien kirjo ja kolmen lajin ensimmäiset olympiamitalit plussaa.
Kultamitaleitta jääminen jäi harmittamaan, mutta mitalien kokonaismäärä, mitalin saavuttaminen kahdeksassa lajissa ja kolmen lajin ensimmäiset mitalit olympiakisoissa kertovat Suomen olevan vahva talviurheilumaa laajalla rintamalla. Olympiakomitean ja lajiliittojen yhteisiksi tulevaisuuden haasteiksi Torinon kisa-analyysissa nousivat viimeistelyn huolellinen suunnittelu, lajiyhteyksien tiivistäminen ja kokonaisvaltaisen valmennuksen kehittäminen.
Suomen joukkue saavutti Torinossa yhteensä yhdeksän mitalia, kuusi hopeaa ja kolme pronssia. Mitalien lisäksi sijoituksia kärjen tuntumaan sijoille 4.-8. saavutettiin kahdeksan. Suomen joukkueen urheilijoista 85% saavutti asetetun minimikriteerin eli sijoittui 16 parhaan joukkoon henkilökohtaisissa kilpailuissa tai kahdeksan joukkoon joukkuekilpailuissa. Muutamien menestysehdokkaiden alisuoriutumiset olivat korostetun näkyvä osa Suomen joukkueen suorituksia. Lajeittain tuloksiin voi olla pääosin tyytyväinen. Maastohiihto, yhdistetty ja pikaluistelu onnistuivat alle odotusten.
Menestyksen takeena taitolajit
Suomen menestyspohja Torino 2006 -talvikisoissa oli laaja ja kisoissa nähtiin uusia suomalaisia mitalilajeja. Suomi oli kahdeksan eri lajin mitaleillaan Euroopan monipuolisin talviurheilumaa, vaikka mitaleiden kokonaismäärässä ei yllettykään suurmaiden tasolle.
”Tämä on osoitus valmennusosaamisesta ja siitä, että olemme tällä hetkellä hyvin mukana kansainvälisessä lajikehityksessä. Se luo myös hyvän mahdollisuuden lisätä menestystä jo nyt menestyvissä lajeissa. Toisaalta tämä tarkoittaa taloudellisesti haastavaa yhtälöä, jos tavoitellaan jatkuvaa menestystä yhä järjestelmällisemmin laajalla rintamalla”, toteaa Kari Niemi-Nikkola.
Siirtymä taitolajien suuntaan on jatkunut. Suomalaisten menestys Torinossa painottui perinteisten menestyslajien ohella vahvasti taitolajeihin.
”Tässä suhteessa suuntaus on jatkoa Salt Lake Cityn tulokselle. Taitovalmennuksessa harjoittelun laatu, jatkuva kehitystyö sekä valmentajien läsnäolo harjoittelussa korostuvat entisestään. Ammattitaitoisten ammattivalmentajien rekrytointi on valmennusjärjestelmämme suurin haaste”, täsmentää Niemi-Nikkola.
Kisojen toteutus kokonaisuutena onnistui kohtuullisen hyvin, ottaen huomioon haasteelliset olosuhteet. Joukkueen hajautuksesta huolimatta matkustaminen sujui ja terveydenhuolto oli riittävää. Majoituksen osalta haasteet olivat osin tiedossa etukäteen, mutta silti ongelmilta ei täysin vältytty.
Olympiakomitean ja lajiliittojen yhteiset haasteet
Menestys tai menestymättömyys Torino 2006 -talvikisoissa ei ollut yhden yksittäisen syyn seurausta ja osa syistä on aina myös urheilijakohtaisia. Lajien kanssa käydyistä palautekeskusteluista ja analyyseistä voidaan nostaa muutamia kokonaisuuksia, joissa olisi voitu onnistua paremmin ja joihin on keskityttävä tulevaisuudessa enemmän.
Viimeistely
Osa kilpailijamaista suunnittelee olympiatalven täysin olympiakisojen ehdoilla. Myös Suomessa olympiakisoihin valmistautuminen maailmancup-osakilpailujen välissä vaatii jatkossa tarkempaa suunnittelua.
Kestävyyslajeissa viimeistelyyn vaikuttivat myös majoitusolosuhteet. Kisakylä sijaitsi kilpailupaikkoja huomattavasti korkeammalla, mikä heikentää palautumista kestävyyslajeissa. Kansainvälinen Olympiakomitea ja kisajärjestäjät eivät kyenneet varmistamaan, että maiden tasapuolinen kohtelu majoituksen osalta toteutuisi kestävyyslajeissa. Majoitus kisakylien ulkopuolella oli riittämätöntä, ylihinnoiteltua, eikä tasoltaan vastannut olympiakisojen vaatimuksia. Vuosien 2001-2003 välillä Suomen Olympiakomitealla ei ollut taloudellisia edellytyksiä hankkia tarpeeksi kisakylien ulkopuolista majoitusta koko joukkueelle. Majoitustilojen puute kisakorkeudessa johti ennen muuta lajiryhmien hajauttamiseen, mikä ei ole tarkoituksen mukaista olympiajoukkueen tuloksen tekemisen varmistamisen ja yhteishengen kannalta.
Kommunikaatio
Olympiakomitean ja lajiliittojen yhteydenpidossa sekä ennen kisoja että kisojen aikana jäi parannettavaa. Osassa lajiprosesseja kommunikaation määrä tai sen dokumentaatio oli puutteellista, mikä lisäsi virheiden ja väärinkäsitysten mahdollisuutta tarpeettomasti. Yhteydenpidon tulee olla jatkossa osittain tiiviimpää ja dokumentoitua, jotta tulkintaepäselvyyksiltä vältytään.
Kokonaisvaltainen valmentaminen
Olympiakisat eivät ole vain yksi kilpailu muiden joukossa, sillä olympiakisoissa urheilijoihin kohdistuu huomattavasti enemmän paineita eri tahoilta, ja tapahtuman suuruus oheistapahtumineen asettaa suuren haasteen viimeistelylle ja kilpailuihin keskittymiselle. Myös kansainvälinen kilpailu olympiakisoissa on kovempaa, sillä kaikki kilpailijat pyrkivät olemaan parhaassa mahdollisessa kilpailukunnossa juuri kyseisinä kilpailupäivinä. Valmentautuminen kohti uran päätavoitteita vaatii pitkäjänteistä suunnittelua ja kokonaisvaltaista elämänhallintaa. Valmentautumisessa tarvitaan tiivistä yhteistyötä urheilijan, henkilökohtaisen valmentajan ja lajin päävalmentajan välillä, jotta kilpailutilanteessa urheilija luottaa sekä itseensä että häntä ympäröiviin ihmisiin.
Urheilijan suorituskyky on urheilijan itsensä lisäksi yksi päävalmentajan vastuulla olevista asioista. Häiriötekijöiden poissulkeminen, tuttujen kilpailurutiinien varmistaminen ja itseluottamuksen tukeminen vaativat myös kokemusta ja valmiiksi rakennettuja toimintamalleja.