Suomen Hiihtoliiton vaatimukset menestyivät markkinaoikeudessa
Markkinaoikeus antoi 11.10.2006 päätöksen asiassa, joka koski kahden maajoukkuemäkihyppääjän taustalla toimivan markkinointiyhtiön tekemää valitusta kilpailuviraston 11.11.2004 antamasta päätöksestä.
Kilpailuvirasto päätti aikanaan, että Suomen Hiihtoliiton toiminta mäkihypyn sponsorimarkkinoilla ei ole määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja sen mukaan Suomen Hiihtoliitto voi edellyttää maajoukkueurheilijoidensa käyttävän yhtenäisiä maajoukkueasuja niissä olevine maajoukkueen tukijoiden mainoksineen. Kilpailuvirasto aloitti aikanaan asian tutkimisen em. kahden maajoukkuemäkihyppääjän pyynnöstä. Hyppääjien taustalla toimiva markkinointiyhtiö, eivät siis mäkihyppääjät itse, valitti kilpailuviraston päätöksestä markkinaoikeuteen sillä perusteella, että Suomen Hiihtoliitto rajoittaa omilla sopimuksillaan yhtiön mahdollisuutta tulojen hankintaan. Ko. tulot olisivat tulleet provisioina mäkihyppääjien markkinointioikeuksien myynnistä.
Suomen Hiihtoliitto esitti omassa vastineessaan markkinaoikeudelle, että markkinointiyhtiön valitusta ei tule ottaa edes käsittelyyn markkinaoikeudessa, koska Hiihtoliiton mukaan yhtiöllä ei ole asiassa lain mukaista valitusoikeutta. Toiseksi Hiihtoliitto vaati, että jos valitus otetaan markkinaoikeudessa käsittelyyn, tulee se hylätä Hiihtoliiton esittämien asiaperusteiden johdosta. Hiihtoliiton esittämät asiaperusteet olivat samat kuin aikanaan jo kilpailuviraston asiaa käsitellessä. Kolmas Hiihtoliiton vaatimus oli, että markkinointiyhtiö tulee tuomita maksamaan Hiihtoliiton oikeudenkäyntikulut.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan markkinointiyhtiöllä ei nyt annetun päätöksen mukaan ollut asiassa valitusoikeutta ja näin ollen markkinaoikeus jätti valituksen tutkimatta. Lisäksi markkinaoikeus velvoitti markkinointiyhtiön maksamaan Hiihtoliiton oikeudenkäyntikuluja yhteensä 10 000 euroa.
Suomen Hiihtoliiton vaatimukset hyväksyttiin siten markkinaoikeudessa liki kokonaan. Oikeudenkäyntikuluja SHL oli vaatinut korvattavaksi yhteensä 26 000 euroa, mutta tältä osin markkinaoikeus harkitsi oikean tason olevan 10 000 euroa.
Päätöksestä voi halutessaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Suomen Hiihtoliitto ei aio valittaa päätöksestä, mutta seuraa tarkoin vastapuolen mahdollisia lisätoimia asiassa.
Käytännössä päätös tarkoittaa sitä, että Hiihtoliitto ja myös kaikki muut urheilujärjestöt voivat jatkaa kollektiivista varainhankintaa maajoukkuetoimintoihinsa nykyisellä tavalla tukeutuen kilpailuviraston aikanaan tekemään viranomaispäätökseen ja tulkintaan asiassa.