Mäkikotkien erilainen leiriavaus
Kauden ensimmäisen kokoontumisen voisi tietenkin viettää perinteisesti mäkimontussa, mutta Suomen A-maajoukkueen mäkikotkat olivat eri mieltä.
Päivä oli varsin normaali Alastarossa; moottorien pärinää, bensan katkua ja palanutta kumia. Ainakin se oli tuttua ensi viikonlopun SM- ja PM-kiihdytysajokisaan valmistautuvalle Janne Ahoselle, mutta mukana oli monta tämän alan untuvikkoa.
Suomen mäkimaajoukkue oli päättänyt aloittaa kautensa eri tavalla kuin aikaisemmin, kun Ahonen ja hänen tiiminsä Eagle Racing kyydittivät mäkikotkia niin dragsterin kuin ralliauton kyydissäkin.
Ensimmäisenä Ahosen kiihdytysauton kyytiin uskaltautui Matti Hautamäki, joka katseli menopeliä suhteellisen rauhallisen näköisenä ennen turvavöihin köyttämistä. Mutta se taisi olla vain ulkokuorta.
- Joko on housuissa? joku loihesi kysymään puijolaiselta ja sai jo 30 kertaa ajokilla startanneen Ahosen muistuttamaan:
- Se, mikä on lähdössä housuissa, on maalissa niskassa.
Eagle Racing –tiimin rakentamaan kaksipaikkaisesta dragsterista ja sen moottorista irtosi rajoittimien jälkeen n. 250 km/h ja 7000 kierrosta, joten ei ihmekään, että kakkospaikalle oli asennettu myös paniikkinappula. Hautamäki ei tätä kuitenkaan painanut.
- Ei siinä ehtinyt kuin katsoa, kun maisemat vaihtuivat, hän totesi värin palattua kasvoille kyydityksen jälkeen.
- Ainoa asia, mikä siinä tiimellyksessä tuli mieleen, oli, että toivottavasti ajokki ei ole herkkä tuulelle.
Alastarossa vallitsi ajoittain kovakin puuskittainen tuuli, mutta Ahonen vakuutti vain sivutuulen häiritsevän.
- Kaksipaikkaisella köröttelee eteenpäin, se on turvallinen eikä ei hae mihinkään suuntaa. Siinä ei tuuli pahemmin tunnu, sen sijaan kisa-auton kanssa saa tehdä töitä.
Oman osansa vauhdista saivat myös päävalmentaja Tommi Nikunen ja lajijohtaja Janne Marvaila, jotka molemmat tuntuivat pursuavan intoa matkan jälkeen.
- Aivan mahtavaa! Nikunen hehkutti ja vakuutti homman olleen melkein lasten leikkiä.
- Senkö takia kätesi tärisevät niin paljon? Eagle Racing ky:n omistaja Harri Horto kuittasi.
Mäkimiehille oli toisenlaista kyytiä tarjolla ralliauton kyydissä, jossa vauhdin hurma kesti huomattavasti pidempään kuin kiihdytysauton takapenkillä.
- Kolme kierrosta enempää ei näillä niskoilla olisi jaksanut, myönsi ensimmäisenä kyytiin hypännyt Jussi Hautamäki antaen kuskinsa niskalihaksille krediittiä.
Mäkikotkien päätä ei Alastaron moottoriurheilupäivänä paleltanut, ja kuten Ahonen veikkasikin, koko joukkue on täynnä sellaisia rämäpäitä, ettei heitä kova vauhti liiemmin pelottaisikaan. Kenties joukkueesta voisi löytyä muitakin kuskeja kilpa-auton rattiin kuin Ahonen. Ainakin edellytykset olisivat hyvät.
- Kiihdytysajo on vähän kuin mäkihyppy: keskittymistä täytyy tehdä pari tuntia vain parin sekunnin takia. Miksi mäkihyppääjä on niin hyvä tässä lajissa? Juuri siksi, Harri Horto vakuutti.