Alppihiihdon resurssit kasvaneet tasaisesti koko 2000-luvun
Systemaattinen ja suunniteltu harjoittelu urheilussa tuottaa menestyjiä ja erinomaisia tuloksia. Samoista lähtökohdista nousevat myös tulokset urheilu- ja liikuntahallinnon sekä valmennuksen suunnittelun osalta.
Ylijäämäinen tilinpäätös luo luottamusta tulevaisuuden tekemiseen
Alppihiihdon ja alppikulttuurin systemaattinen nostaminen aloitettiin Suomessa reilut kymmenen vuotta sitten. Kalle Palanderin maailmanmestaruudesta vuonna 1999 alkanut kipuaminen kohti maailman kovia alppimaita jatkui 2000-luvun alkupuolella. Saavutettu status ei kuitenkaan säily itsestään, vaan järjestelmällistä työtä on tehtävä edelleen.
Hiihtoliiton alppilajien valiokunnan puheenjohtaja Tauno Palotie on huomioinut alppihiihdon taloudellisten resurssien jatkuvan kasvun. Vaikka Palotie onkin tyytyväinen tapahtuneeseen kehitykseen, hän näkee välttämättömänä sen, että huippu-urheilun taloudelliset resurssit jatkavat kasvuaan. Lisää taloudellisia voimavaroja tarvitaan sekä liiton tasolla että urheilijoiden omarahoitteeseen valmentautumiseen.
Kaudella 2007/08 alppihiihdon kokonaisbudjetti on lähes kaksi miljoonaa euroa. Julkisen rahoituksen osuus on 17 prosenttia, joten omaan varainhankintaan jää 83 prosentin osuus. Ilman pääyhteistyökumppaneita sekä alppihiihdon eri välineiden toimittajista koostuvaa alppipoolia ja välinevalmistajien muuta tukea olisi alppitoiminnan pyörittäminen nykytasolla Suomessa mahdotonta.
Urheilutoiminnan budjetit kasvaneet kolminkertaisiksi kuudessa vuodessa
Suurimman osan lajiryhmän taloudellisista resursseista syövät valmentajien ja huoltajien palkkakulut sekä joukkueiden toimintabudjetit. Vuodesta 2002 vuoteen 2008 urheilutoiminnan eli joukkueiden leiritykseen ja kilpailemiseen käytetyt varat kolminkertaistuivat, kun samanaikaisesti palkkakulujen osuus kaksinkertaistui. Varojen kasvu on siis ohjattu mitä suurimmassa määrin joukkueiden resurssien ja harjoitusolosuhteiden kehittämiseen mahdollisimman korkealle tasolle.
Kokonaisuudessaan alppihiihdon valmennus- ja urheilutoiminnan kehittyminen on vaatinut myös hallinnon tehostamista. Alppihiihdossa työskentelee tällä hetkellä 20 työntekijää, joista 15 on täysin joukkueiden palveluksessa valmentajina ja huoltajina. Tämän lisäksi tulee muistaa, että lajijohtaja sekä kenttä- ja koulutuspäällikkö käyttävät merkittävän osan työajastaan maajoukkuetoiminnoissa sekä nuorten valmennustyössä.
”Hallinnon resurssit ja siitä aiheutuvat kustannukset on pystytty pitämään alhaisina, mikä merkitsee positiivista tehosuhdetta erityisesti maajoukkuetoiminnan hyväksi”, arvioi Palotie.
Palotie toteaa, että liiton ensisijainen tehtävä on toimia palvelutuottajana joukkueille. Liiton tulee huolehtia sen rahoituksen hankkimisesta, joka tällaiseen palveluntuottamiseen tarvitaan.
”Tässä työssä tarvitaan myös joukkueissa jäseninä olevien urheilijoiden panosta. Liitto kantaa vastuun siitä, että näin hankitulla rahoituksella voidaan tuottaa joukkueille mahdollisimman korkeatasoiset harjoitteluolosuhteet”, Palotie huomauttaa ja odottaa siis vastuunkantoa urheilijoilta itseltään.
Palotie muistuttaa kuitenkin, ettei liitto koskaan pysty vastaamaan kaikesta yksittäisen urheilijan valmennus- ja huoltotarpeesta. Tämän vuoksi hän korostaa sitä, että urheilijoiden tulee suhtautua ammattimaisesti ja suunnitelmallisesti sekä oman toimintasuunnitelmansa tekemiseen että sen vaatiman rahoituksen hankkimiseen.
Urheilullisten tulosten takaamiseksi viime vuosina on panostettu myös juniori- ja koulutustoimintaan. Alle sadan tuhannen euron budjetilla pidetään alppihiihdon kenttätoimintaa yllä, jotta seurat ja alueet saisivat tukea niin valmennus- kuin kilpailujärjestelyissäkin.
”Myös junioritoiminnan osalta on tarvetta toimintabudjetin kasvulle. Sen tulee kuitenkin tapahtua eri tasoilla. Seurojen toiminnan ohella tulee erityistä huomiota kiinnittää alppilukioiden ja alppiakatemioiden rahoitukseen. Junioritoiminta erityisesti alppilukioiden ja alppiakatemioiden osalta saattaa olla hyvinkin mielekäs yhteistyömuoto yrityksille. Liiton tasolla tapahtuvaa junioritoimintaan suunnattua palvelutuotantoa tehostaa parhaiten rahoitusresurssien lisääminen seurojen, alppilukioiden ja -akatemioiden tasolla”, toteaa Palotie.
Hyvään nykytilanteeseen ei saa tuudittautua
Alppilajien talouden hoidossa on pidettävä mielessä kaksi näkökohtaa 1) kasvu ja 2) tehokkuus. Kasvua haettaessa ei saa unohtua menneeseen tai edes nykyhetkeen, vaan budjettirahoitusta on etsittävä innovatiivisesti eri yhteyksistä ja kaikkien eri toimijoiden, kuten seurojen, alppilukioiden, akatemioiden, liiton, kilpailunjärjestäjien ja urheilijoiden tulee siihen osallistua.
On totta, että joskus näiden välillä saattaa syntyä varojenhankinnassa kilpailua, mutta kokonaisuuden kannalta Palotie pitää sitä sivuseikkana.
”Taloudellisessa tehokkuudessa on jatkossakin pystyttävä ylläpitämään korkeata tehosuhdetta, jolla toiminnan aiheuttamat kulut maksimaalisesti realisoituvat urheilijoiden hyötyinä eli laadukkaana ja tehokkaana palvelutuotantona”, lopettaa Palotie.