Lumilajeja opettajille -kokonaisuus – millaista innostava suksitaitojen opettaminen lumella voi olla?
Jokainen Lumilajeja opettajille -koulutus on erilainen, jokainen ryhmä on erilainen ja kouluttajat ovat erilaisia. Silti yhteisenä päämääränä opiskellaan yhdessä mitä kaikkea innostava suksitaitojen opettelu lumella voi olla. Tänä talvena Lumilajit Liikuttavat hankeseurat kouluttivat oman paikkakuntiensa opettajia kuudella paikkakunnalla, Lieksassa, Helsingissä, Ylivieskassa, Vantaalla, Hämeenlinnassa ja Oulussa.
Aurinko luo säteillään hangelle kultaisen kimalluksen. Hohtava hanki ja taivaansini, mikä ihanan yhdistelmä lumiliikuntaan. Riemun ääniä kantautuu suksilla sivakoivasta ryhmästä ja heillä on opettaja mukana. Välillä kokoonnutaan leikin tuoksinnasta keskustelemaan – ja taas jatkuu naurunrämäkkä ja lumenpöllytys. Pelataan pallopelejä, kilvoitellaan viesteissä ja kokeillaan mikä leikki innostaisi lumella niitä vähiten aktiivisia ja sovelletaan, monin eri tavoin. Pallot kolahtelevat sankkoihin, osa lentelee ohi, hypitään sakkohyppyjä tai potkutellaan yhdellä suksella kieli keskellä suuta rinkiä ympäri. Seinään on kiinnitetty eri värisiä papereita; yksi oppilaista huutaa ”banaani”, ja pallo lentää keltaiseen. Sitten kuuluu ”omena”, ja pallo lentää toisella heittäjällä vihreään, toisella punaiseen ja koko ryhmä alkaa taas nauraa.
Koko ryhmä koostuukin aikuisista ja vieläpä opettajista, mitä ihmettä? Ja heillä on kouluttajat, lumiliikunnan asiantuntijat paikallisesta seurasta ohjaamassa toimintaa. Mahtavaa!
Taas yksi oppilas hihkaisee, ”paljon on 3x5”? Pallo tai hernepussi lentää numeroon viisitoista ja niin edelleen. Tämähän on jo helppoa. Entäs toisella kädellä ja vaikkapa yhdellä jalalla? Ampumahiihdon tarkkuusharjoitteitahan voi soveltaa makuuammuntaan eri asennoista heittäen, joku opettajista toteaa. Sen jälkeen tehdäänkin harjoitus, jossa hiihdetään kaukana kentällä olevien eri väristen merkkikartioiden ympäri pareittain tai yksin sen mukaan mitä ohjeita opettaja antaa. Mitä värejä löytyykään Norjan lipuista? Valkoinen merkkikartio ei näy kauas lumessa! Tämän jälkeen jokainen pääsee suunnittelemaan oman harjoitteen pienryhmässä ja ohjaamaan sen muille – välineenkäsittelyviestiä, tarkkuusheittoviestiä ja jokin parin kanssa tehtävä leikki vielä. Otetaan huomioon niin sosiaaliset kuin psyykkisetkin tavoitteet.
Sitten pohditaan miten koulun pihaa ja olemassa olevia elementtejä voisi hyödyntää oppilasryhmällä erilaisten taitojen harjoitteluun. Puitahan voi pujotella, kaksi puoliksi sulanutta lumiukkoa muodostavat kahdeksikon, epätasainen maa houkuttelee vähän parantelemaan lapiolla kumpareiksi. Kaiken kukkuraksi traktori on kasannut lunta juuri sopivan kokoiseksi kasaksi, josta pääsee toiselta puolelta nousemaan mäen ylös, toiselta puolelta laskemaan alas. Tähänkin pujottelua vaikka merkkikartioista, joo! Kouluttaja neuvoo miten minimäkihyppyri rakennetaan turvalliseksi. Mitä tulee ottaa huomioon vauhtimäessä, mitä itse hyppyrissä ja lopuksi kertoo että laskeutumisalue ei saa olla tasainen, vaan tulee sijoittua mäkeen. Opettajat pohtivat pareittain, saisiko tällaisen alueen rakennettua omaankin koulunpihaan. Kouluttaja johdattelee jokaisen opettajan ylittämään itsensä ja läpilaskemaan minihyppyrin, joka on vain monon korkuinen. Silti jännittää. Vaikka osa arkailee aluksi – kaikki kokevat itsensä ylittämisen tunteen ja haluavat jopa uudelleenkin laskea. Ennen tätä tapahtumaa ollaan toki laskettu mäkeä monella eri tapaa: esineitä poimien, pareittain, telemark-asennossa puolia vaihdellen, jopa takaperin. Samalla tulee harjoiteltua moneen kertaan jarruttamista. Osa kaatuu, mutta muistaa kouluttajan alussa opettaman turvallisen kaatumisen pääkohdat, muun muuassa käsillä ei saa ottaa koskaan vastaan.
Kouluttaja jakaa osan ryhmästä vielä hiihtämään suksicrossrataa ympäri, ja loput yhdessä ryhmänä rakentamaan pienen sovelluksen radalle. Taas jatkuu innokas suunnittelu ja keskustelu sekä toisiltaan oppiminen - lopuksi harjoittelu. Opettajat kokoontuvat loppukeskusteluun ja kouluttaja muistuttaa että lapset nauttivat lumirakentamisesta sekä suunnittelusta. Ratoja, suorituspaikkoja ja vaikkapa eri tasoisia hyppyreitä voi rakentaa niin kuvaamantaidon kuin käsityön tunnilla etukäteen. Välineitä ei tarvitse paljoa, spraymaalin voi korvata havutuksilla, merkitä pienillä kävyillä tai käyttää perinteisiä merkkikartioita, aurauskeppejä ynnä muuta sellaista.
Jokainen Lumilajeja opettajille -koulutus on erilainen, jokainen ryhmä on erilainen ja kouluttajat ovat erilaisia. Silti yhteisenä päämääränä opiskellaan yhdessä mitä kaikkea innostava suksitaitojen opettelu lumella voi olla. Tänä talvena Lumilajit Liikuttavat hankeseurat kouluttivat oman paikkakuntiensa opettajia kuudella paikkakunnalla, Lieksassa, Helsingissä, Ylivieskassa, Vantaalla, Hämeenlinnassa ja Oulussa.
Ylivieskan kouluttaja, Jouni Harju, kertoi että opettajat olisivat halunneet olla pidempäänkin koulutuksessa, ja toivoivat jatkokoulutusta. Kaikista parasta antia opettajille oli juurikin sovelluksien kehittäminen ja ideat muiden oppiaineiden sisällyttämisestä liikuntatunneille. Lieksan koulutuksen kouluttaja Anssi Vänskä totesi, että opettajat pohtivatkin materiaalin käyttämistä myös muissa lajeissa, kuten luistelussa tai tarkkuusheittoharjoitteita sisäliikuntatiloissa, ja toivoivat muitakin erilaisia koulutuksia Lieksaan eri vuodenaikoina, kuten yleisurheilu ja palloilu. Helsingissä pohdittiin muun muussa mitä kaikkea voisi oman erityisluokan kanssa tehdä, niin että eritasoiset ja eri tarpeessa olevat lapset kokisivat onnistumisen tunteita ja innostuisivat. Mikko Matilaisen ja Antti Savolaisen johdolla saatiin myös erinomaisia vinkkejä mäkihyppyyn. Vantaalla Laura Liikaselle ja Pasi Ruuthille opettajalta tullut palaute oli, että juuri tätä oli tullut hakemaan, suksi-iloa! Oulussa (kuten Ylivieskassakin), Eija Kainulaisen, Tia Pökän ja Tuomo Kiviniemen johdolla, koulutus järjestettiin koulun pihassa, jolloin opettajat saivat heti ideoita mitä kaikkea voivat oppilaidensa kanssa tehdä omassakin koulun pihassa. Hämeenlinnassa täydellisellä talvikelillä opettajat pääsivät itse opettamaan toinen toisiaan. Kouluttajina toimivat itsekin opettajina toimivat Vesa-Matti Seppälä ja Teija Lehtimäki Anne Alarodun kanssa. Palautekeskustelussa he miettivät, että miten ihmeessä tämä koulutus ei ole jo ihan täynnä? Pohdittiin yhdessä, jotta tulevina vuosina on, kun sana ja kokemukset leviävät laajemmalle. Kaikissa koulutuksissa on tullut myönteistä palautetta opettajilta
Liikuntataidot lumella -sivustosta. Se on varmasti käyttökelpoinen työkalu opettajan työhön jopa ympärivuotisesti. Myös monet hiihtoseurat ovat ottaneet sivuston aktiivisempaan kokeiluun.
Lisää kuvia koulutuksista:
Helsinki:https://www.facebook.com/pg/lumilajitliikuttavat/photos/?tab=album&album_id=1145371675590188
Vantaa:https://www.facebook.com/pg/lumilajitliikuttavat/photos/?tab=album&album_id=1154195814707774
Hämeenlinna:https://www.facebook.com/pg/lumilajitliikuttavat/photos/?tab=album&album_id=1158939724233383
Lieksa, Ylivieska ja Oulu:https://www.facebook.com/pg/lumilajitliikuttavat/photos/?tab=album&album_id=1165064333620922
Kirjoittaja: Sini Savolainen, Lumilajit Liikuttavat -hankkeen koordinaattori