Härtull nosti asemiaan Trondheimin ladulla
Trondheimin maailmancupissa Suomella oli kaksi miestä mukana. Jim Härtull sijoittui 38:nneksi ja ensi kertaa ulkomaille maailmancup-komennuksen saanut Eero Hirvonen sijoittui 45:nneksi.
Eero Hirvonen hyppäsi Trondheimin HS140 mäestä 123 metriä ja lähti ladulle 1.27 kärjen perään sijalta 33. Viikonloppuna ensimmäisen maailmancup-starttinsa Lahdessa saanut nuori mies sai heti perään maistiaisen myös ulkomaan kisoista. ”Kokemuksen puolelle meni tänään tämä taistelu. Pääsi vähän haistelemaan ilmapiiriä ja tutustumaan olosuhteisiin”, päävalmentaja Petter Kukkonen kommentoi Hirvosen suoritusta.
”Ei kovin häävi fiilis jäänyt kisoista, mutta olihan se hienoa päästä taas katsomaan, miten noi huiput tekee”, Hirvonen kommentoi päivän kisaa ja käy läpi mäkiosuuttaan: ”En todellakaan ole tyytyväinen suoritukseen. Yhden hyvän hypyn sain täällä tehtyä, joka hyppy oli hakemista, en saanut sellaista yhtään, mitä tällä kaudella ollut kisoissa, olen pettynyt mun hyppyihin. Vaikea sanoa, mikä erityisesti jäi kaivelemaan, paitsi mitta. Rennommasta asennosta olisi saanut paremmin työnnettyä keulaa vasten. Ongelmat kertaantuu sieltä mäkiasennosta kaikkeen muuhun.”
Maalissa Hirvosella oli eroa kisan voittaneeseen Norjan Magnus Moaniin 4.09,3 ja sijoitus painui 45:nneksi. ’’Eihän siitä hiihtämisestä mitään tullut. Tosi vaikeata oli. Yritin kaksi ekaa kierrosta painaa ja hiihdin jalat alta, kun yritin sutia eteenpäin. Valitsin väärät sukset, oli huono hiihto-osuus. Nyt alkaa katse olla ensi kaudessa ja toivotaan, että saisi hyvän treenikauden enne sitä ja saisi terveenä treenata”, Hirvonen kertoo.
Jim Härtull hyppäsi 113,5-metrisen, joka riitti 47:n tilaan mäkiosuuden jälkeen. ”Ei tullut yhtään hyppyä mäestä, ne oli vaan laskuja. Jotenkin oli vähän hermosto ja lihaksisto sekaisin. Ei lähde yhtään jalalta työntö”, Härtull kommentoi.
Ladulle mies lähti 2.15 takaa-ajoasemasta ja nosti sijoituksensa 38:nneksi. ”Tuommoista perushiihtämistä. Oli kyllä tosi vaikea hiihtää, kun oli jäinen latu. Oli sellaista yläkropalla vääntämistä, ei pystynyt potkaisemaan jalalla yhtään, melkoista pumppaamista. Meni hosumiseksi ennen kuin pääsi hiihtorytmiin. Ekalla kilometrillä hiihdin itseni pihalle ja piti höllätä, mutta sitten taas loppua kohti parani. Tuossa ladulla oli kaksi nousua: loivapiirteinen, joka loppua kohti jyrkkeni, siihen sata tasaista ja toinen samanlainen vähän jyrkemmällä lopulla. Ja ihan jäässä. Mieluummin olisin hiihtänyt Falunin sohjossa, kun siinä pääsi sentään liu’uttamaan”, Härtull nauraa ja jatkaa: ”Onneksi mutkat olivat pehmeitä, ettei ollut ihan luistelurata, ettei vetänyt vauhdilla yleisön joukkoon.”
