Miesten viestimestaruus jälleen Vuokattiin
Miesten 4x10km viestimitalit jaettiin varsin selvillä eroilla. Vuokatti Ski Team Kainuu voitti reilun kahden minuutin erolla toiseksi tulleeseen Kouvolan Hiihtoseuraan ja pronssille vakuuttavalla ankkuriosuudella noussut Vantaan Hiihtoseura jäi puolestaan reilun minuutin hopeasta.
Vuokatti Ski Team Kainuu lähti selvänä ennakkosuosikkina miesten 4x10kilometrin viestiin, onhan joukkueella laittaa kärkeen kaksi olympiavoittajaa. Joukkueen voittoaika raskaalla radalla oli 1.47.52,9.
Avausosuuden hiihtänyt Sami Jauhojärvi kertoi tehneensä mitä pitikin, eli hiihti riittävän hyvin tuoden joukkueen oman osuutensa jälkeen ykkösenä vaihtoon.
- Tämä oli niin odotettu mestaruus, ettei tämä mieleenpainuvimpia mestaruuksia ole. Kaikki meni odotuksien mukaan, tarkoitus oli karata ja varmistaa hyvät asemat seuraaville hiihtäjille, Jauhojärvi summasi.
Olympialaisten jälkeen kovassa pyörityksessä ollut Iivo Niskanen hiihti joukkueen toisen perinteisen osuuden ja kasvatti eron toisena vaihtoon tulleeseen joukkueeseen jo reiluun kahteen minuuttiin. Ero piti maaliin saakka. Joukkue voitti toiseksi hiihtäneen Kouvolan Hiihtoseuran yli kahdella minuutilla. (2.02,2)
- Tähän tähdättiin. Raskas keli teki tänään noita eroja, en usko, että tasoero on noin huima kuin miltä se nyt näyttää.
Vantaan hiihtoseuran Matti Heikkinen keljuili veljellisesti kilpakumppaneiden paatumisesta Suomen mestaruuksiin, mutta Vuokatin kolmososuuden hiihtänyt Mikko Koutaniemi vakuutti, että mestaruus maistuu hyvälle.
- Ei me olla vielä paatuneita näihin mitaleihin. Me onnistutaan aina hyvin viesteissä. Viestissä vaaditaan, että neljä jätkää hiihtää hyvin, ja meillä on monesti onnistunut se, että jokainen pystyy hiihtämään omalla tasollaan tai ainakin aika lähellä sitä, Koutaniemi kertoo.
Ankkuriosuuden hiihtänyt Martti Jylhä pystyikin hiihtämään oman osuutensa varsin rennosti.
- Oli ihan mukava hiihtää, kun oli noin selvä ero. Sai hiihtää radan ympäri katselmuksen ja hiihtää rauhassa maaliin, Jylhä kertoo.
Joukkuekaveri Koutaniemi kiidätti huivin parisataa metriä ennen maalia ja Jylhällä oli aikaa tuulettaa ja kiittää yleisöä maalisuoralla. Maalilinjan ylitettyään mies antoi vielä lyhyen näytteen moonwalk-hiihdosta takaperin:
- En tullu pylly edellä maaliin. Se taitaa olla kiellettyäkin. Meillä on todella hyvä joukkue, mutta nopeammalla kelillä ei olisi varmaan oltu näin ylivoimaisia. Viestit on meidän seuralla tärkeä ja kun me ylpeinä kannamme tämän seuran värejä, niin meillä on semmoinen kiihoke dynastian rakentaminen, kun miettii, miten monta kultaa on tullut viestissä ja sprinttiviesteissä.
Lauri Vuorinen hiihti hopeajoukkue Kouvolan Hiihtoseuran avausosuuden.
- Ihan perushiihtoa ja se riitti siihen, että tänään otettiin hopeaa. Jos oisin hiihtänyt hyvän hiihdon, niin olisin voinut olla puolisen minuuttia nopeampi, mutta ei se tänään olisi mestaruuteen riittänyt. Tulos olisi ollut kuitenkin sama. Erittäin hyvälle tämä maistuu, ei parempaan tänään pystytty, Vuorinen kuittaa.
Joukkueen toisen osuuden hiihti Ville Nousiainen, joka oli oman osuutensa toiseksi nopein.
- Meidän porukalta paras mahdollinen suoritus, voitto olisi vaatinut meiltä kaikilta ylisuorittamista. Parin vuoden jälkeen tuntuu hyvältä päästä takaisin mitaleille, Nousiainen kertoo.
Perjantaina kolmen vuoden tauon jälkeen kisaladuille palannut Juha Lallukka hiihti joukkueen kolmannen osuuden. Hopea maistui hyvälle:
- Seuralle hieno asia ja meiltä maksimisuoritus. Hiihtona tämä oli vähän heikompi kuin eilen, mutta eilen oli paljon henkisiä jännitteitä ja tuntui, etten oikein palautunut eilisestä, ja kroppa oli tyhjä. Ehkä tänään oli jollakin tavalla helpompi lähteä ladulle, vaikka kroppa oli selvästi väsyneempi.
Joukkueen ankkuriosuuden hiihtänyt Kari Varis nautti mitalista, mutta oma hiihtovauhti ei tyydyttänyt:
- Nyt laahaa aika pahasti, mutta vielä on kisoja jäljellä. Vielä on Åreloppet,Lapponia ja Rukan Suomen Cup. Sitten pitää jo ruveta keskittymään suunnistuskauteen. Sitten tehdään asioita, mitkä on itselle mieluisia eli juostaan ja suunnistetaan.
Vantaan Hiihtoseura keikkui perinteisen osuuksien jälkeen kymmenen kärjen tuntumassa noin viiden minuutin päässä kärkijoukkueesta.
- Vähän liian paljon tuli eroa annettua eroa. Oma suoritus ei ollut mitenkään tyydyttävä. Toki meitä oli tänään neljä miestä ladulla tätä pronssia hiihtämässä, jos Matti ois ollut yksin, se olisi voittanut, avausosuuden hiihtänyt Mikko Kuusela nauraa.
Perinteisen toisen osuuden hiihtänyt Janne Mononen oli samoilla linjoilla:
- Matin pronssihan tämä on. Jos oltais vielä huonommin hiihdetty, niin ei ois Mattikaan tähän pystynyt. Mä olin jo kotiin lähdössä, kun kopilla tultiin sanomaan, että Matti hiihtää Oulun kiinni, hän tämän mitalin ansaitsi. Oma hiihto oli tänään kouluarvosanalla viisi puoli ehkä kuutonen, ei ollut mies liekeissä eikä ollut suksi liekeissä. Jos ei kolmenkympin vauhtia jaksa hiihtää kymppiä, niin ei sillä ansaitse tätä mitalia.
Perjantaina myöhään kisapaikalle saapunut Olli Hiidensalo hiihti joukkueen kolmannen osuuden.
- Totta kai on hieno sivulajissa saada mitali. Ei mun edes pitänyt olla joukkueessa. Vedin sen verran vihkoon Holmenkollenilla maailmancupin torstaina, että matkustin eilen 12 tuntia tänne hiihtämään. Näköjään kannatti tulla. En tosin tiedä vielä olinko vahvistus vai heikennys, mutta kannatti tulla. Joukkuekisa tämä oli, mutta kyllä Matti oli kovin ukko tänään ja eilenkin.
Ankkuriosuuden hiihtänyt Matti Heikkinen lähti yli viisi minuuttia Vuokatti Ski Teamin perään ja puolisentoista minuuttia mitalista. Kympin osuutensa aikaan 25.21,8 hiihtänyt Heikkinen oli selvästi nopein ja nosti joukkueensa kuudennelta sijalta pronssille.
- Silloin kun viestiä hiihdetään, niin ei se ole koskaan yksittäisen urheilijan mitali. Ankkuriosuuden hiihtäjän on vastuuta kannettava ja ratkaisuja tehtävä – se on totta, mutta onhan meillä Vantaalla tullut mitaleja aiemminkin ja Collianderin Niklaksen lopettamisen jälkeen meillä on ollut uusiutumisen paikka. Tämä on tärkeä foorumi suomalaiselle seuratyölle ja arvostan viestimitalia todella korkealle ja haluan olla itse esimerkkinä junnuille ja nuorille sen suhteen, että tästähän voi saada parhaimmillaan aika mukaviakin fiiliksiä. Happonousun päällä olin aika niitti, iskin kaiken varalta kymmenen sekunnin kaulan. Kun oli aivan mahtava yleisö ja tavastani poiketen nautin viimeisestä parista sadasta metristä ja sain tuossa mutkassa yleisöltä ylävitosia.
