Lehtoselle uran ensimmäinen SM-mitali, ja heti kultainen
Imatran Urheilijoiden Lari Lehtonen hiihti uransa ensimmäisen SM-mitalin ja heti kultaisen. Lehtonen voitti miesten perinteisen hiihtotavan 30 kilometrin kisan ajalla 1.22.21,4. Toiseksi hiihti Vuokatti Ski Team Kainuun Sami Jauhojärvi ja kolmanneksi Vantaan Hiihtoseuran Matti Heikkinen.
Vaajakosken SM-kisojen viimeinen kisa oli miesten 30 kilometrin perinteinen kisa. Kisan voittoon hiihti uransa ensimmäisen SM-mitalin ottanut Imatran Urheilijoiden Lari Lehtonen.
- Suomen kovimmat viivalla, niin tuntuihan se hyvältä olla tänään paras. Tänään oli mun vuoro onnistua. Lähin aika rohkeasti ja puolivälin tienoilla rupesi jo vähän kylmäämään, että tuleekohan noutaja. Onneksi oli kokenut sparraaja Ville (Nousiainen) siinä mukana ja tultiin hyvää vauhtia porukassa. Ville on hiihtänyt hyvin pitkiä matkoja, joten hän oli hyvä henkinen tuki ja mittari siinä matkalla. Väliajoista tuli uskoa tekemiin. Kiitos kaikille niitä huutaneille ja kiitos kaikille kannustaneille, oli aivan mieletön kannustus tänään ladun varressa koko matkan. Yleisö otti minut hienosti omakseen.
Maajoukkueleireillä Lehtoselle on vinoiltu SM-mitalin puutteesta.
- Se on semmoista meidän läpänheittoa, mutta enää ei ainakaan siitä voida keljuilla. Se kuuluu homman luonteeseen, Lehtonen nauraa.
- Tänään meni kyllä mestaruus oikealle miehelle. Nyt sai Lari mitattua ulos sen kapasiteetin, mitä sillä on, ei voi enää aukoa sille päätä. Kyllä me varmasti jotain muuta keksitään, älä huoli, lupasi hopealle hiihtänyt Sami Jauhojärvi.
- Tämä on aika raakaa välillä tämä keskinäinen henkinen kilpailu ja Larikin on siitä oman osansa saanut, mutta nyt ei ole kenelläkään siihen mitään varaa sanoa. Saa nautti ajamisen ilosta, Larin oman auton tietäen, pronssille hiihtänyt Matti Heikkinen kommentoi.
Suomen mestari saa pariksi viikoksi käyttöönsä uudenkarhean BMW:n.
- Mulla on sellainen neljätoista vuotta vanha, kohta kolmesataa tuhatta ajettu Nissan Almera. Kyllähän tuolla kehtaa ajella. Pitää vaan ajaa varovasti. Jos ajaa tutkaan, niin poliisi ei kyllä ikinä usko mun tuloja oikeaksi, kun on tuollainen kärry alla, Lehtonen vitsailee.
- Kyllä se tuon bemarin kuitenkin kolaroi, ei hallitse auton voimaa, Jauhojärvi kommentoi.
Oman mielenkiintonsa kisaan toi juuri ennen kuuman ryhmän hiihtäjien starttia alkanut vesisade, joka sai miehet hytisemään kylmästä jo lähtösuoralla.
- Latuhan oli märkä päältä maahan. Luojan kiitos täällä oli näin vähän latua, että voitiin hiihtää vaan kolme kymppiä, Jauhojärvi kertoo.
- Kyllä mä kun siinä viivalla jo hytisin, niin ajattelin, että no niin, tätä iloa ei ole enää kuin tunti kaksikymmentä minuuttia edessä. Ei ois kyllä viiskymppiä tänään mennyt, tai ainakin olisi pitänyt todella paljon hitaammin lähteä, Lehtonen nauroi.
- Siinä ois viidelläkympillä ollut mustikkasopan keittäjille ollut tänään töitä, Jauhojärvi jatkoi.
Hopealle hiihtänyt Jauhojärvi hiihti käytännössä koko kolmenkympin kisan yksin.
- Kyllä mä ajattelin, että Iivo (Niskanen) vois tulla ja antaa peesiapua, mutta poikahan hyyty jo kympin jälkeen. Koko ajan olin tietoinen mikä on tilanne eteen ja taakse, väliaikoja sain todella hyvin. Koko ajan oli pelko, kun Ville oli Larin peesissä, että jos Lari oikein innostuu hiihtämään, niin se vetää Villenkin mukanaan ja mulle jää korkeintaan pronssi. Jos sitäkään, Jauhojärvi kertoo.
Vantaan Hiihtoseuran Heikkinen hiihti talven viimeisen kisansa sunnuntaina.
- Kyllä oli kova päivä. Nyt on mukavan tyhjä olo lähteä lomalle. Mulla oli kirves kaivossa jo kahden kierroksen jälkeen. Viimeinen neljä kilometriä oli karmeaa hiihtämistä, minä kyllä ihan oikeasti hiihdin kilpaa. Kyllähän tämän päivän tärkein anti oli se, että Lari sai ensimmäisen mitalin ja heti kultaisen sellaisen. Nyt se jää on murrettu, eikä tarvitse enää leirillä enää yhdelläkään lenkillä sitä pohtia.
Jauhojärvi ja Lehtonen hiihtävät vielä kahden viikon päästä Suomen Cupin finaalissa Rukalla.
- Jos ei ole pää kainalossa, niin Rukalla nähdään, majoitus ja lennot on jo varattu, tuore Suomen mestari lupaa.
- Ehdottomasti jatkan Rukalle. Åren 75 kilometriä on nyt vähän kysymysmerkki, että jaksanko sinne lähteä, Jauhojärvi kertoo.
