Hannu Koskivuori -mitali numero 22 Pauli Dunderille
Dunder lähtee yhä heti, kun hiihtourheilun kutsu kuuluu.
Pauli Dunderiin, 71, personoituu harvinaisen paljon sitä, mikä on ollut ja on suomalaisen maastohiihdon vahvuus: kenttämiesten valmius lähteä aina, kun ”hiihto kutsuu”, oli kutsuja hiihtoseura, hiihto-oppia oppilailleen kaipaava peruskoulun opettaja tai oma havainto neuvojen tarpeesta, jota ei ole vain saatu lausutuksi ääneen. Samalla Paulissa personoituu kansallisurheilumme järjestelmän ydin: aktiivinen kenttämies kuului parikymmentä vuotta myös liittovaltuutettuna Hiihtoliiton korkeimpaan päättävään elimeen.
Leivän hankintaan on mahtunut monenlaista – niin kuin Paulin ikäisillä pohjoisen miehillä yleensä. Pauli oli TVL:n hinaajilla ympäri maata, autokauppiaana, jne. Pisin rupeama, 17 vuotta tuli uitossa, Kemijoen uittoyhdistyksen työnjohtajana, ”maaherrana”, joka vastasi huollosta, jätkien ja välineiden, satojen kilometrien jokivarsilla purouittoja myöten. Kun uitto lopetettiin Kemijoessa vuonna 1991, katsoi Dunderkin parhaaksi jäädä tarjotulle eläkkeelle saman tien.
Paulin oma hiihtoura jäi varsinaisesti juniorivuosiin, jolloin hän edusti kotikylänsä Kaakamon Voimaa ja hiihti mm. nuorten piirinmestariksi, voitti kahdesti Aavasaksan hiihdot, jne. Pian Dunder vaihtoi Tornion Pyryyn, ja sitten Kemissä Kiveliön Hiihtäjät sai riveihinsä innokkaan jäsenen 50-luvun lopulla.
Kiinnostus valmentamiseen syttyi niin voimakkaana, että sekin vaikutti oman aktiiviuran hiipumiseen. Ensimmäiset ohjaajakurssit Pauli kävi 1958 ja sen jälkeen koko repertuaarin, mitä hiihdon parissa on ollut tarjolla – ei pelkästään eri tason pakollisia kursseja, vaan kaikkia mahdollisia.
Kymmenen vuotta (1972-82) Pauli oli Länsi-Pohjan piirivalmentajana, loi seuroihin samaa valmennusjärjestelmää. Sitten tuli vastuulle yhä jatkuva Pohjois-Suomen aluepäällikön tehtävä – tahtoo sanoa hiihdon edistäminen alueella, jonka eteläisin seura on Kärsämäen Kataja, pohjoisin Utsjoen Kuohu, maantietä pitkin lie 800 kilometriä.
- C-tason TD-kurssi on seuraavana ohjelmassa, Pauli Dunder kertoo tämän hetken tilanteesta.
SVUL:n Länsi-Pohjan piirissä Dunder oli parikymmentä vuotta johtokunnassa, kymmenen vuotta piirin valmennusvaliokunnassa. Näissä puitteissa Paulin työ jatkuu edelleen, vaikka piirin nimi on muuttunut Länsi-Pohjan Urheiluseurat ry:ksi. Sen päätehtävänä on Kemin Urheilutalon ylläpitäminen.
Hiihdon tulevaisuuteen Pauli Dunder suhtautuu optimistisesti, mutta uudenlaista aktiivisuutta tarvitaan. Kentällä tärkeä työmuoto seuroille olisi hiihdon opettaminen kouluissa, mistä hänellä itsellään on hyvät kokemukset.
– Hiihtoseurojen pitää tarjoutua kouluihin, Pauli patistaa ja muistuttaa ”koulutyön” tärkeimmästä lähtökohdasta: hiihdon perusosaamisen pitää kuulua Suomessa kansalaistaitoihin.
– Vielä toivottavasti virtaa riittää. Enemmän elämä urheilun matkassa on antanut kuin ottanut. Raha on pientä terveyden ja valoisan mielen rinnalla.
Se on selvä, että suomalaisen hiihdon myötä Pauli Dunder elää niin kauan kuin jalka nousee.
(Pentti Jussila)
Hannu Koskivuori-mitalin saajat
1985 numero 1 Hannu Koskivuori
1986 2 Reino Kuntola
1987 3 Pekka Kuvaja
1988 4 Toivo Lehtovuori
1989 5 Heikki Hampaala
1990 6 Lasse Johansson
1991 7 Sanoma Osakeyhtiö
1992 8 Tauno Juurtola
1993 9 Antero Kekkonen
1994 10 Kalevi Männys
1995 11 Vuokatin Urheiluopisto
1996 12 Heikki Keltto
1997 13 Lennart Johansson
1998 14 Lahden kaupunki
1999 15 Juha Mieto
2000 16 Jorma Kuula
2001 17 Puolustusvoimat
2002 18 Paavo M. Petäjä
2003 19 Eeti Nieminen
2004 20 Leena Jääskeläinen
2005 21 Kalevi Häkkinen
2006 22 Pauli Dunder
Hannu Koskivuori -mitalin saajasta päättää vuosittain Suomen Hiihtoliiton kunniapuheenjohtaja ja puheenjohtajisto.
Hannu Koskivuori -mitali jaetaan joka syksy yhdelle henkilölle tai yhteisölle pitkäaikaisesta työstä suomalaisen hiihtourheilun hyväksi.
