Hämeenlinna naisten viestimestariksi
Viime vuonna viestihopeaa juhlinut Hämeenlinnan Hiihtoseura kirkasti Vaajakoskella mitalinsa kultaiseksi. Vieremän Koitto ja Lempäälän Kisa nousivat viimeisellä osuudella kaukaa kärkikolmikon takaa hopealla ja pronssille.
Naisten 3x5 kilometrin viesti oli jännitysnäytelmää alusta loppuun. Kärkipaikka ja jopa kärkikolmikko vaihtui useita kertoja kisan aikana. Viimeisen osuuden viimeisellä kierroksella Hämeenlinnan Hiihtoseuran avausosuuden hiihtänyt Anni Kainulainen ja Maija Hakala olivat hädin tuskin pysyä jännitykseltään pystyssä, kun Laura Mononen nosti joukkueen toiselta sijalta kärkeen ohi Oulun Hiihtoseuran. Takaa kovaa lähestynyt Vieremän Koiton ankkuri Kerttu Niskanen oli kuitenkin stadionin laskuun tullessa jo niin kaukana takaa, että naiset alkoivat uskoa Suomen mestaruuteen.
- Nyt uskaltaa jo hengittää, naiset nauroivat maalialueella.
Viime vuoden viestihopea kirkastui kullaksi aikaan 54.10,6.
- Oli jännä kisa. Aamulla kävin aika kireänä, kun eilinen päivä meni niin huonosti, ettei tiennyt mitä odottaa. Tänään oli jo hiihdon tuntuista hiihtoa ja pyrin tekemään tänään oman suorituksen enkä miettinyt, että tytöt tulee kovaa takaa. Olen todella iloinen tästä voitosta. Tuntui kyllä paljon paremmalta kuin eilen. Eilen oli todella surkeaa menoa. Oli hienoa tuoda Hämeenlinna ykkösenä maaliin, Mononen kertoo.
Joukkueen avausosuuden hiihtänyt Kainulainen otti perinteisen osuuden varman päälle:
- Lähdin alussa varovaisesti, ettei tulisi mitään kaatumisia ja haavereita. Vielä kohtalaisen rauhassa hiihdin ekan kierroksen, että jaksan toisenkin hiihtää. Ei ehkä ihan parasta hiihtoa, mutta riitti tänään joukkueen mestaruuteen.
Joukkueen keskimmäisen osuuden ja ensimmäisen vapaan osuuden hiihtänyt Maija Hakala kiitteli huoltoa.
- Suksi oli aivan loistava, ei varmaan ollu paljon parempia suksia ladulla tänään. Ritu (Riitta-Liisa Roponen tuli alussa kovaa ohi. Kun en Ritun perässä pysynyt, niin päätin hiihtää omaa hiihtoa. Oli kyllä raskas kisa jo kelinkin takia.
Vieremän Koitto nousi viimeisellä osuudella kahdenneltatoista sijalta ja reilun kahden minuutin takaa-ajoasemasta vain 11 sekunnin päähän mestaruudesta ja hopealle.
- Vaikeata oli hiihtäminen tänään. Yritin alussa lähteä Annen (Kyllönen) vauhtiin ja mahdollisimman pitkään siinä sinnitellä ja tietysti tehdä Hämeenlinnaan ja muihin viestissä mitaleista taisteleviin tehtyä eroa. Ei se onnistunut, oon ollut sairaana ja muutenkin väsynyt. Vähän alkoi pelottaa, että kuinka käyn, mutta Kerttu tuli kyllä todella hyvin. Mitali maistuu hyvälle, mutta oma hiihto nyt oli sellaista, mitä se on tänä talvena ollut, avausosuuden hiihtänyt Marjaana Pitkänen kertoo.
Kakkososuuden hiihtänyt Anni Mikkonen suomi niin ikään omaa hiihtoaan.
- Tosi vaikea päivä tänään, ei kulkenut oikein missään vaiheessa. Sukset oli hyvät, pikkuveljen (Juho Mikkonen) suksilla mentiin tänään ja tuota onhan se mahtava hiihtää tällaisessa joukkueessa, kun on näin kovia tyttöjä joukkueessa. Itsellä oli tänään sairastelujenkin takia vaikea päivä. Mitali tuli ja siihen ollaan hyvin tyytyväisiä.
Ankkuriosuudella kovan työn tehnyt ja joukkueensa mitalitaisteluun nostanut Kerttu Niskanen ei pystynyt pitämään ennalta ajattelemaansa taktiikkaa.
- Ajattelin, että aloitan rennommin kuin eilen ja kiristän loppua kohti. Mutta kummasti vaan, kun on viesti kyseessä, niin kun käsky tulee ja Anni läimäytti selkään, niin aika reippaasti lähdin vetämään. Yritin vaan napsia joukkueen kerrallaan sen minkä pystyin ja tänään se riitti toiseen sijaan. Tähän olen tyytyväinen. Tänään hopea ei ole häpeä.
Niin ikään vakuuttavan nousun palkintopallille teki Lempäälän Kisa ankkurinaan Aino-Kaisa Saarinen. Mestaruus jäi puolen minuutin päähän kuten myös pronssitaistelussa mukana ollut Lappeen Riennon viestijoukkuekin.
- En muista milloin olen loikannut viimeksi. En tiedä mistä se tänään lähti. Eilen illalla alkoi tuntua, että tuntuupa hyvältä. Kai se eilinen jotain auttoi, vaikka tuntuikin pahalta. Tänään oli superpäivä ja tosi kivaa. Fiilis on nousussa. Eilisen jälkeen ajattelin, että voi ei… kaksi kisaa jäljellä. Nyt oon ihan silleen, että jeeeee huomenna on kaksikymppiä pertsalla, Saarinen nauroi kisan jälkeen.
Avausosuuden perinteisellä hiihtänyt Maija Saarinen oli omaan hiihtoonsa hiukan pettynyt:
- Eihän se kovin kummoinen päivä ollut mulla, mutta onneksi on tuommoinen sisko, joka kyllä komppaa tilanteessa kuin tilanteessa. Raskas rata, mutta yllättävän hyvässä kunnossa latu oli näihin olosuhteisiin nähden. Oli hienoa hiihtää Lempäälän Kisan ensimmäinen viestimitali.
Kakkososuuden hiihtänyt Mervi Pesu kiitteli kaksossiskoja mukaviksi joukkuekavereiksi.
- Kyllähän tämä on ollut uran paluun takan nämä sisarukset tässä, ja innostuin harjoittelemaan säännöllisesti. Näiden mainioiden sisarusten kanssa ja välissä on hienoa hiihtää. Keli oli tänään jopa pelottava. Oli hiukan haastava jopa löytää itseltä suksia tähän keliin. Toisella kierroksella yritin kiristää vauhtia. Ei ehkä ihan paras päivä itsellä, mutta näköjään riitti, kun Aikulla oli tällainen superpäivä. Pronssinen oli kyllä voitettu mitali.
