Luusua voitti Tykkikisan perinteisen sprintin, Kyllönen paras suomalaisnaisista
Tiukassa pakkaskelissä hiihdetty FIS Tykkikisojen avausmatka eli perinteisen sprintti meni suomalaisittain mainiosti. Miehissä tuli upea nelosvoitto Ari Luusuan johdolla ja Anne Kyllönen sijoittui toiseksi Puolan Justyna Kowalczykin voittaessa sprinttikisan. Nuoriso iski molemmissa kovaa näyttöä, kun naisissa Leena Nurmi ja miehissä Lauri Vuorinen ottivat finaalissa kolmannen sijan.
Perjantain FIS Tykkikisojen sprinttikarsintaan starttasi 81 nais- ja 170 mieshiihtäjää. Naisten finaalissa Puolan Justyna Kowalczyk voitti, Anne Kyllönen oli toinen, Leena Nurmi kolmas ja Laura Mononen neljäs. Kisapäivä käytiin todella talvisissa olosuhteissa ainakin lämpötilan suhteen. ”Pakkasta oli reilusti yli viisitoista astetta aamulla. Justyna oli aika suvereeni finaalissa. Leena (Nurmi) haastoi hienosti Annea (Kyllönen) tuohon loppusuoralle asti. Loppukirissä Anne oli vahvempi, mutta Leenaltakin todella hyvä hiihto”, maajoukkueen sprinttihiihtäjistä vastaava valmentaja Olli Ohtonen kertoo.
Jalkavammasta toipunut Anne Kyllönen oli kisan jälkeen tyytyväinen: ”Tänään jokainen hiihto oli eteenpäin. Kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen, kuinka vähän ylipäätään olen päässyt perinteistä hiihtämään, niin olen tosi tyytyväinen tähän päivään. Justyna on kovassa kunnossa niin kuin aina, niin siinä mielessä olen tyytyväinen, että pystyin tulemaan jonkun matkaa Justynankin vauhtia ja pitämään toisen paikan. Taktisesti pyrin hiihtämään rentoa, omaa hiihtoa ja tekemään kisasta samalla todella hyvän treenin. Oli tämä kauden ensimmäiseksi sprintiksi todella kova, neljän minuutin kisa ja kovassa pakkasessa neljä starttia. Kokonaisuutena tämä oli todella onnistunut päivä. Jalka on kunnossa ja terveys muutenkin kokonaisuutena näyttää siltä, että kaikki ongelmat on voitettu. En tähän kisaa ole mitenkään herkistellyt vaan täysin leirin keskeltä lähdin hiihtämään.”
Nuori Leena Nurmi haastoi maajoukkuehiihtäjän loppusuoralle saakka ja sijoittui kovassa kisassa kolmanneksi: ”Ei mitään ihmeellistä taktiikkaa ollut kisaan. Tiesin, että Justyna ja Anne lähtevät varmasti kovaa vauhtia, ja hyvänä lähtijänä halusin ottaa paikan heti siitä heidän takaa ja pysymään siinä mahdollisimman kauan. Ja pysyinkin. Justyna sitten lähti omille teille loppupuolella. Kyllä se vähän jopa yllättikin. Toki maajoukkuehiihtäjillä ei varmasti ole vielä herkintä menoa, mutta eipä se ole vielä minullakaan. Minulle viime viikonlopun kisa oli ensimmäinen kovempi teho suksilla, kun Kotkasta oon niin ei pahemmin oo hiihtotehoja alla vaan juosten on tehty. Fiilis oli koko ajan, että on mahdollisuus haastaa, mutta yllätyin, että oli näin vahva. Ei tunnu kovinkaan pahalta. Kova pakkanen sopii mulle, kun latu on kova ja liu’ttava keli ja voimahiihtäjällä kaikki voima välittyy eteenpäin, kun ei latu muljua alta niin kuin pehmeällä. Mulla ei ole astmaa tai mikään, mitä haittais, pitää vain verrytellä ja laittaa enemmän vaatetta päälle.”
Luusua voitti miesten kisan
Suomen mieshiihtäjät ottivat nelosvoiton. Ari Luusua teki viimeisessä nousussa ratkaisun jättäen Matias Strandvallin taakseen. Nuori Lauri Vuorinen oli kolmas ja Toni Ketelä täydensi suomalaismenestystä hiihtämällä neljänneksi.
Olli Ohtonen kehui miesten finaalihiihtoa kovatasoiseksi: ”Miehissä oli hieno ja tiukka finaali. Pojat lähtivät heti hiihtämään kovaa, eikä ollut mikään passailukisa vaan Strandvall ja Luusua lähtivät vauhdinpitoon, Vuorinen ja Ketelä tulivat hiukan perässä. Oli hyvä vauhtihiihto ja komea finaali. Ari oli vahva lopussa, kun pystyi Matiaksen karistamaan viimeisessä mäessä. Tässä mitattiin ensimmäistä kertaa ulos niitä asioita, mitä harjoituksellisesti on kesän aikana tehty.
Ari Luusua: ”Sain finaalissa hyvän lähdön ja Matu (Matias Strandvall) siirtyi keulaan. Näytti heti siltä, että Matu iskee vauhtia, niin iskin peesiin. Tiesin, että siinä viimeisessä nousussa, kun siirrytään tasurista vuorohiihtoon, niin tiesin, että siinä on ratkaisun paikka. Poltoranin (Alexei) veti siinä vuonna minusta ohi. Siinä heti nykäisin ja sain eroa. Maalisuora on niin lyhyt, että tiesin, ettei siihen kannata jättää ratkaisua. Yleensä minulle ei pakkanane passaaa, mutta nyt kyllä pakkasin. Tunsin toki, että on kylmä, mutta onneksi ei ottanut keuhkoihin. Huomenna on tarkoitus hiihtää ja sunnuntaillekin ole ilmoittautunut, mutta se jää nähtäväksi, että hiihdänkö.”
Matias Strandvall ”Luusua pisti siinä viimeisessä töntäreessä todella terävän näköisellä juoksulla ohi, enkä pystynyt vastaamaan siihen. Aamulla piti tehdä päätös, että hiihtääkö vai eikö hiihdä näin kovassa pakkasessa. Päätin hiihtää aikarajan ja miettiä uudestaan sen jälkeen. Mä pelkäsin eniten ehkä keuhkoja, mutta kun keuhkoihin ei sattunut eka vedon jälkeen, niin päätin jatkaa ja pistin tällaiset paksummat maajoukkueen vk-housut päälle ja ne toimi hyvin. Ei jäätynyt siinä lähtöviivalla.”
Mieskolmikon iloisin oli nuori Lauri Vuorinen, jonka muistikuvat finaalihiihdosta ovat hiukan hatarat. ”Se oli sellainen hurmoshiihto, en oikeastaan muista mitään”, Vuorinen nauraa ja mutta muisti virkistyy haastattelun edetessä: ”Lähdin vähän rauhallisemmin, kun pääsin ajalla finaaliin, niin mulla oli kaikista huonoin lähtöpaikka ulkoreunassa. Ajattelin, ettei keulaan ole mitään mahdollisuuksia, vaikka täysillä rynnisi. Olisin viimeisenä ja pikku hiljaa parantelin asemia. Tuntui, että porukka vaihtoi hyvin latua siitä mun edestä, niin mulle aukesi aina väylää siihen. Kun toiselle kierrokselle lähdettiin, niin nousin neljänneksi ja ohitin viimeisen kinkaman päälle ja sain pidettyä kaverit takana, kun lähdettiin viimeiseen laskuun, kun siinä on loppusuora niin lyhyt. Harjoittelua on tullut tähän kauteen enemmän ja tietysti ikää ja kokemustakin. Hiukan eri lähtökohdat kuin viime talvena, enkä vielä ole huippukunnossa vaan toivottavasti vasta nuorten MM-hiihdoissa, mutta hyvin on lähtenyt kausi käyntiin ja oikeeseen suuntaan ollaan menossa.”
