Oulun Hiihtoseurassa pitkäjänteinen työ tuottaa tulosta
Oulun Hiihtoseuran Tehotiimi on kymmenessä vuodessa pitänyt Oulua hiihtokartalla varsin ansiokkaasti. OHS on Vuokatti Ski Team Kainuun ohella toinen vahva seura, joka keikkuu kärkisijoilla niin miesten kuin naistenkin puolella Suomen Cupeissa.
Tehotiimiä 7–8 vuotta vetänyt Jani Oravamäki on parin viime kauden ajan ollut taustalla toimiessaan Tervahiihdon vetäjänä. Oravamäki muistaa yhä kirkkaasti, miten asiat kymmenisen vuotta käynnistyivät.
”Minä ja Palosaaren Lauri olimme hiihtojaostossa ja ajattelimme, että Oulun hiihdolle on pakko tehdä jotain. Hommaa lähdettiin viemään eteenpäin ja perustimme OHS tehotiimin. Aluksi siinä oli kuusi tai seitsemän urheilijaa. Silloin olimme seuraluokittelussa muistaakseni sijalla 42 tai 44”, Oravamäki muistelee.
Tulosta leirityöstä tuli varsin nopeasti. Sami Vuoti otti OHS:lle PM-hopeaa.
”Siitä homma oikeastaan lähti. Seuroista alkoi tulla kyselyjä, pääsisikö tiimiin ja leiritykseen mukaan.”
Lasse Paakkonen siirtyi Raahesta OHS:ään, naisten puolella Riitta-Liisa Roponen palasi Joutsan Pommista takaisin 2008. Siitä toiminta sai entisestään puhtia ja OHS:n hiihtohenki nousi.
”Riitta-Liisan takaisintulo on tuonut naisiin pitkäjänteisyyttä. Naisissakin voi olla sellaisia, jotka olisivat muuten saattaneet lyödä hanskat tiskiin, mutta ovat ajatelleet, että viestissä on mahdollisuus pärjätä. Sitä kautta on tullut lisää virtaa ja motivaatiota harjoitteluun. Riitta-Liisan esimerkki on sellainen, että sitä pitää arvostaa”, Oravamäki kehuu.
Nykyään Tehotiimin vetovastuussa on Risto Kittilä, jonka kanssa leirejä vetää Kauko Kinnunen. Viime kesänä perustettu OHS:n naisten ryhmässä Toni Roponen on vetäjänä. Naisilla ei vielä viime vuonna ollut omia leirejä, nyt niitä on Roposen vetäminä suunniteltu.
”Ainakin pari leiriä lyötiin jo lukkoon. Samoin Tehotiimin toiminta jatkuu, urheilijoita tulee olemaan noin 15. Pyrimme saamaan urheilijoille 17–18-vuotiaasta ylöspäin hyviä leirejä ja hyviä yhteistreenejä. Meillä on hyvä tiimi. Itse pyrin olemaan kaikilla tavoin urheilijoiden apuna”, Oravamäki sanoo.
OHS:n urheilijat ja hiihtojaosto saavat Tervahiihdon kautta rahaa leirityksiin. Leirejä on pidetty vuosien mittaan monessakin paikassa Suomessa, Norjassa ja Itävallassa, mutta yhteistyökumppanuuden kautta Pikku-Syöte.
”Siellä on hyvät leiriolosuhteet. Vuosien mittaan meillä on ollut leirejä Rokualla, Ylläksellä, Levillä, Oloksella ja Vuokatissa. Ensi kaudella olemme aika paljon Pikku-Syöttellä, siellä on tehty uutta asfalttia nousuihin, joten siellä on hyvä harjoitella. Tästä ei ole pitkä matka Syötteelle eikä Vuokattiin”, Oravamäki miettii.
OHS:n tavoitteista seura puhui vuosi sitten, että naisten ja miesten cupissa kolmen joukkoon sijoittuminen olisi hyvä tavoite.
”Jos lauantai menee putkeen, siinä kolmen joukossa olemme miesten ja naisten rintamalla. Viestit ovat kuitenkin aina viestit, koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Uskon kuitenkin, että pystymme saamaan molemmat joukkueet kolmen joukkoon. Taivalkoski meni hyvin laajalla rintamalla, vaikka mitalit jäivätkin saamatta. Hienoa esimerkiksi oli muutamat onnistumiset, esimerkiksi Joel Sariola. Hän on ollut mukana Tehotiimissä alusta asti, ja nyt hiihti parhaat sijoituksensa aikuisten sarjassa. Hänellä on ollut palona ja poltteena päästä hiihtämään ykkösjoukkueessa, ja nyt lauantaina hän pääsee hiihtämään ykkösjoukkueessa”, Oravamäki iloitsee yhden urheilijan tarinan käänteistä.
OHS:n pitkäaikaisten taustahenkilöiden ja urheilijoiden tinkimätön työ ja menestys on alueella huomioitu myös mediassa. Suomen Cupia Oravamäki kuvaa olennaiseksi.
”Suomen Cupin merkitys on erittäin iso. Jos ei tv-näkyvyyttä olisi, on todella hankala saada yhteistyökumppaneita.”
Lisää Tehotiimistä: http://www.oulunhiihtoseura.fi/maastohiihto/tehotiimi/
Juttu on osa Suomen Cupin seurajuttusarjaa, jossa on nostettu esiin eri seuroja ympäri Suomea.
Kuva: Heli Heiskanen, Riitta-Liisa Roponen ja Ruut Vähämetsä iloitsivat Imatralla SM-mitalista.
