Kahdesti korkeimmalle korokkeelle – Pyhäjärvinen hiihto nousi 1970-luvulla ennennäkemättömän menestyksen harjalle, kun Pohdin naiset nappasivat pitäjän ensimmäiset SM-viestimitalit
Vuodet 1975 ja 1976 enteilivät jo vahvasti pyhäjärvisen naishiihdon nousua maan kansalliseen kärkeen. Molempien vuosien SM-viesteissä Seija Koirikivi (os. Lappalainen), Helena Takalo ja Päivi Tapaninaho (os. Remes) olivat tuoneet Pyhäjärven Pohdin pronssisille mitaleille.
Lisäksi Takalo oli juhlinut vuoden 1976 Innsbruckin talviolympialaisissa henkilökohtaista kulta- ja hopeamitalia sekä viestihopeaa. Myös SM-hiihdoista hänelle oli ropissut jo pidemmän aikaa henkilökohtaisia mitaleita aina kirkkaimmista lähtien.
Vuoden 1977 Joutsan SM-hiihdoissa kaikki osuikin kohdalleen ja ensimmäinen viestikulta oli joukkueella tuotavana Pyhäjärvelle.
– Lähdin vaihdossa Tampereen Pyrinnön Hilkka Riihivuoren perään. Niillä oli nimien perusteella kovempi joukkue, mutta Päivi ja Seija hiihtivät hyvin. Hevosenkengässä ennen maalisuoraa menin Hilkasta ohi, Takalo muistelee ensimmäisen viestimestaruuden ratkaisua.
Kolmen menestyksekkään viestin jälkeen hiihtäjäkolmikko nähtiin SM-viesteissä yhdessä vielä kertaalleen vuonna 1980. Tuloksena Rovaniemen Ounasvaaran laduilta oli jälleen kultaiset mitalit.
– Minä aloitin viesteistä kolme ja Päivi yhden (vuonna 1977). Helena oli aina ankkuri. Meillä oli maalaispitäjästä kova joukkue, kun esimerkiksi Tampereella oli ns. ”ostojoukkue”, Seija Koirikivi mietiskelee.
Viestihiihdot olivat odotettuja tapahtumia hiihtäjille.
– Ne olivat kivoja tapahtumia ja niissä oli erilainen tunnelma kuin yksilökilpailuissa. Viestit olivat kivaa yhdessä tekemistä, Päivi Tapaninaho kokoaa.
Samana vuonna Mikkelin SM-kisojen viitosella Helena Takalo nousi podiumin kakkoskorokkeelle ja 20-vuotias Päivi Remes täydensi pyhäjärvisten hienoa tulosta neljännellä sijalla.
Jo ennen menestyksen vuosia hiihto oli ollut Pyhäjärven selkeä ykköslaji, eikä buumi ainakaan laantunut Pohdin naisten tuotua solkenaan mitaleita SM-laduilta. Kilpailuissa pohtilaisten mukana kiersi ympäri Suomea vannoutunut porukka kannustamassa omiaan.
– Pyhäjärvisiä hiihtomiehiä tuli Joutsaan ja Rovaniemellekin. Naapurissa asui innokas hiihtomies, joka antoi meille yksien SM-kisojen jälkeen korvakorut, jotka hiihtomiehet olivat porukalla maksaneet, Takalo iloitsee.
Tuohon aikaan seuran kannattajia helpotti Pohdin kisa-asu, jonka värit on jälleen viime vuosina tehnyt tunnetuksi Pohti SkiTeam.
– Olimme Keski-Pohjanmaan piirin parhaita ja Helenan ansiosta myös Suomen kartalla. Meillä oli laajuutta ja omat kelta-punaiset asutkin, jotka erottuivat muista seuroista, Koirikivi sanoo.
Hiihdon harrastajamäärät olivat Pyhäjärvellä 1970-luvulla suurilukuiset. Pohjat lajiin luotiin kansakouluissa, joiden välisiä hiihtokilpailuitakin pitäjässä järjestettiin.
Joka tapauksessa hiihtäjät harjoittelivat talvisin pääasiassa omissa oloissaan. Pyhäjärven Hietakylällä varttunut Päivi Tapaninaho nostaa harjoituspaikoista esiin Kiuruveden rajalla sijaitsevan Piistinmäen.
– Se oli aika lähellä kotia ja siellä tuli käytyä 2,5 kilometrin ladulla. Väinö Tervakoski piti latua kunnossa. Se oli suosittu ja hyvä paikka harjoitella, tiivistää Tapaninaho.
Toinen tuolloin hiihtäjien suosiossa ollut harjoituspaikka sijaitsi Pyhäjärven toisella laidalla Pitkälläkankaalla. Suksilla sivakoimisen ohella siellä juostiin kesäisin.
– Lähdimme monesti Kontiolan koululta Hiidenkylältä ja kävimme kaukana. Menimme Pitkälläkankaalla toista harjua ylös ja tulimme toista harjua alas. Aina juostiin kovaa vauhtia ja pitkiä noin 25 kilometrin lenkkejä, Takalo painottaa.
Pyhäjärven Ruotaselle saatiin 1970-luvulla myös paikkakunnan ensimmäinen valaistu latu, jonka rakentamisesta ja ylläpidosta Pyhäsalmen kaivos vastasi. Ruotasella asuessaan Seija Koirikivi harjoitteli ladulla.
– Latua oli aluksi 484 metriä ja myöhemmin toista kilometriä. Se oli Pyhäjärven ensimmäisiä latuja, ja sen lamput pyörivät tuulessa, Koirikivi naurahtaa.
Vielä Pohdin viestimestaruusvuosina ei tunnettu kuin perinteinen hiihtotyyli. Suksilla saatettiin kuitenkin edetä satunnaisesti samaan tapaan kuin nykyisessä vapaan tyylissä.
– Kun järven jäällä oli hankiaiset mentiin suksilla kuin luistelemalla, mutta ei silloin vielä puhuttu hiihdosta, Päivi Tapaninaho kertoo.
Pohdin miehiltä mainio suoritus 1975
Kun Pohdin naiset hiihtivät ensimmäisen viestimitalinsa Iisalmessa vuonna 1975, onnistui Pohdin miesten viestijoukkue Pekka Laajalahti-Heikki Koirikivi-Väinö Tervakoski-Risto Parkkinen myöskin loistavasti. Joukkue sijoittui Iisalmessa kisatussa 4 x 10 kilometrin viestissä seitsemänneksi.
Tuo sijoitus kesti pyhäjärvisen seuran parhaana miesten neljäosuuksisen SM-viestin tuloksena aina vuoteen 2018 asti, jolloin Pohti SkiTeam 1 oli viestin kolmas.
Niin Laajalahti, Koirikivi kuin Parkkinenkin muistavat viestipäivänä paukkuneen lähes 20-asteisen pakkasen.
– Minulla oli Heikin kanssa Kneisslin sinikeltaiset lasikuitusukset. Edellisenä iltana voitelimme koko sukselle vihreätä Rodea, joka on 10–30 asteen pakkaseen tarkoitettu purkkivoide. Pito oli sataprosenttinen, Pekka Laajalahti kertoo.
Iisalmen viestin lähtö oli Paloisjärven jäällä. Pohdilla oli hyvää onnea – vai liekö suhteita – sillä joukkue pääsi starttaamaan viestiin eturivistä. Parikymppinen, luontaisesti nopea, Laajalahti polkaisi onnistuneen lähdön ja lähti viemään viestiä kymppisakissa.
– Haapajärven Kiilojen Kari Kettunen oli lähdössä takanani ja olimme edeltäpäin ajateltuna tasaväkisiä. Haapajärvi kuitenkin jäi. Alku oli hurja ja maitohappoa oli kovasti, mutta sijoitus ei juurikaan pudonnut, Laajalahti kertaa.
Toisella osuudella pyhäjärvisten viestiä taittoi maan kärkihiihtäjiin lukeutunut Heikki Koirikivi, joka päivää myöhemmin hiihti 30 kilometrillä neljänneksi. Aiemmin samalle osuudelle säntäsi Kuusamon Erä-Veikkoja edustanut maailmanmestari Kalevi Oikarainen.
– Oikarainen lähti reilusti ennen ja tavoitin häntä. Hiihdin häntä paremmin. Oikarainen tuli Sankariniemen kentälle ensimmäisenä vaihtoon, ja minä vaihdoin yhtä aikaa hänen kanssaan, Koirikivi muistelee.
Kolmannella osuudella Pohdin viestiä vei tuolloin jo ikämiesikään ennättänyt, nyt jo edesmennyt, Väinö Tervakoski. Ankkuriosuuden hiihtänyt Risto Parkkinen muistaa kuulleensa radiosta, että ”Väiski” oli kolmantena ja lopulta viimeiseen vaihtoon Pohti tuli neljäntenä.
Muuramessa jo tuolloin pitkään vaikuttanut Parkkinen sai Pohdin toiminnanjohtajalta Eero Heikkilältä soiton muutamaa päivää ennen kilpailuita, että Iisalmessa pitäisi hiihtää ankkuriosuus.
– Alku oli minulta vaisu ja olisin voinut olla rohkeampi. Joel Kurki, Jouko Liljeroos ja Kalevi Laurila menivät ohi. Loppupäässä pääsin kuitenkin vauhtiin ja tultiin viimeiset viisi kilometriä Tampereen Poliisi-Urheilijoiden Laurilan kanssa samaa matkaa, Parkkinen tiivistää oman osuutensa.
Pohtilaisten päästyä Iisalmesta kotiin järjestettiin Pohdin talolla nais- ja miesjoukkueelle yhteiset juhlat.
– Kun tulimme Pyhäjärvelle, olimme huomion keskipisteenä. Meille sanottiin, että olitte pärjänneet ja olitte telkkarissa, Pekka Laajalahti nauraa.
Teksti: Ossi Savolainen, kuva: Eero Heikkilä