Uutisen päiväys

25.2.2005← Takaisin

Kultainen hopea! – Sprinttinaiset avasivat hiihdon mitalitilin

Riitta-Liisa Lassila ja Pirjo Manninen päättivät suomalaisten tuskaisen odotuksen hiihtomitalista nappaamalla hopeaa sprinttiviestistä. Mitaleita voi hyvinkin pitää kultareunuksisina hopeoina, sillä yksi oli jälleen ylitse muiden: Norja.

Oberstdorfin hiihtostadionilta ei olisi voinut löytää leveämmin hymyileviä suomalaisia kuin Riitta-Liisa Lassila ja Pirjo Manninen sekä naisten valmentaja Ismo Hämäläinen, kun sprinttiviestikisa oli ohi.
- Nyt voi jo vähän hymyilläkin, Hämäläinen virnisti toimittajien tenttauksessa.
Suomalaiskaksikko oli edennyt helposti jatkoon aamupäivän välierästä, ja finaalissa Lassila ja Manninen pysyivät hyvin kärjessä koko kilpailun ajan. Suomen huolto oli myös onnistunut loistavasti ja naishiihtäjät pystyivät aina laskuissa ottamaan kaiken hyödyn irti nopeista suksistaan.
- Meillä olikin taktiikkana saada mäen päältä aina hyvät vauhdit, Hämäläinen kertoi.
Toinen taktiikka kaksikolla oli, että Lassila repii eroa ja Manninen pitää asemat, ja tämäkin onnistui.
- Minä olen vahva ylämäissä ja ”Pikelle” ei taas pärjää kukaan loppusuoralla. Olemme siis hyvä parivaljakko, Lassila totesi.
Loppusuoralla Mannisen suunnitelma oli ”laskea (Venäjän Alena) Sidko kiinni ja ampua ohi”. Lopulta hänen ei tarvinnut edes ottaa kunnon loppukiriä, sillä Sidko taipui yllättävän helposti. Mitaliin suomalaiskaksikko uskoikin jo siinä vaiheessa, kun Manninen oli viimeisessä mäessä kolmen parhaan joukossa. Ainoastaan Hämäläinen tunnusti uskoneensa mitaliin vasta maaliviivalla.
Norjan kaksikko (Hilde G. Pedersen – Marit Björgen) voitti lopulta Suomen 2,8 sekunnin erolla Venäjän kaksikon (Julia Tshepalova – Sidko) jäädessä suomalaisista 1,2 sekuntia.
- Aika huikea tunnehan tämä on, jo vuonna 2001 henkilökohtaisen sprintin maailmanmestaruuden voittanut ja Napapiirin raketiksi kansainvälisessä lehdistössä ristitty Manninen kertoi.
- Sen verran hieno hiihto oli, että kyllä siinä pientä kullan kimallusta on.
Lassilalle hopea oli hänen ensimmäinen arvokisamitalinsa, ja haukiputaalainen olikin heti kisan jälkeen vielä vähän häkeltynyt. Hän arveli todellisen tunteen tulevan vasta palkintojenjaossa.
- Hieman hankala kuvata tätä tunnetta. Pitäisi sanoa kaikki positiiviset adjektiivit, hän naurahti.
Ennen tätä päivää Manninen ja Lassila eivät olleet hiihtäneet sprinttiä yhdessä, sillä Lassila on keskittynyt vain normaalimatkojen hiihtämiseen. Ystäviä he ovat kuitenkin vuosien takaa, sillä aikoinaan nuorten MM-kilpailuissa he olivat aina kämppäkavereita.
Miten parivaljakko aikoi mitaleitaan juhlia, jäi vielä epäselväksi, sillä kumpikaan ei sitä ollut ehtinyt miettiä.
- Mutta jos jotain merkkiä tulevasta saattoi päätellä, niin Pike lauloi jo aamulla radiopuhelimen välityksellä kaikenlaisia karaokekappaleita, kuten esimerkiksi ”Aikuista naista”, Lassila kertoi nauraen.
Hiihtäjät jäivätkin miettimään, josko Mannisen kannattaisi lanseerata myyntiin hieroja Vesa Sirkan puhelimen soittoääneksi nauhoittamansa laulun ”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa...”.

Miehillä synkkä päivä

Miessprinttereiden, Keijo Kurttilan ja Lauri Pyykösen ilmeet olivat taasen kisan jälkeen kaikkea muuta kuin aurinkoiset, sillä kaksikko putosi jatkosta välierävaiheessa.
Suomalaiset joutuivat kovempaan ryhmään, mutta he pysyivät hyvin kärkikahinoissa ja finaalipaikassa kiinni aina viidennelle etapille asti. Tuolloin Pyykönen hyytyi ja Kurttila saattoi hiihdellä maaliin ilman suurempaa kiirettä. Lopulta suomalaiset sijoittuivat erässään kahdeksanneksi.
- ”Late” totesi, että toisen kierroksen jälkeen eväät oli syöty ja kolmas kiekka oli yhtä tuskaa, Ismo Hämäläinen välitti Pyykösen tunteita.
Päävalmentaja Reijo Jylhä myönsi, että Pyykösellä on ollut koko kauden ajan ollut vaikeuksia kunnon löytymisessä ja vielä kisa-aamuna oli pohdittu vaihtoehtoa, jonka mukaan Teemu Kattilakoski olisi hiihtänyt Kurttilan parina.