Planican jännittävä joukkukilpailu huipentui Norjan voittoon
Planican lentomäessä nähtiin sunnuntaina upea kilpailu ja paljon komeita hyppyjä. MM-kulta- ja pronssimitalit ratkesivat vasta joukkueiden viimeisten hyppääjien hypättyä viimeiset hyppynsä. Tuloksena oli kultaa Norjalle, hopeaa Suomelle ja pronssia Itävallalle.
Suomen joukkue Tami Kiuru, Veli-Matti Lindström, Matti Hautamäki ja Janne Ahonen otti hopeaa Planican K185 metrin mäessä käydyssä lentomäen MM-kilpailujen joukkuekisassa. Suomi joutui taipumaan Norjan Björn Einar Romörenin, Sigurd Pettersenin, Tommy Ingebritsenin ja Roar Ljökesöyn kerättyä 1711,8 pistettä Suomen 1704,1 vastaan. Kolmanneksi hypänneen Itävallan joukkueessa hyppäsivät Andreas Widhölzl, Andreas Goldberger, Wolfgang Loitzl ja Thomas Morgenstern, joka löi Saksan 4,4 pisteellä.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen Suomi oli toisena 11,3 pistettä Norjaa jäljessä. Toisella kierroksella Suomen hyppääjät yksi toisensa jälkeen kirivät etumatkaa kiinni niin, että viimeisten startatessa Suomi oli siirtynyt "noin kolmen metrin johtoon". Norjan ankkurina lauantaina maailmanmestaruuden voittanut Roar Ljökesöy latasi pohjalle hurjan 225 metrin hypyn. Siihen vastatakseen Janne Ahosen olisi pitänyt venyä uuteen ennätykseensä. Vaikka Ahonen onnistui hypyssään hyvin, 217,5 metriä ei kuitenkaan riittänyt ja Suomen mitaliksi tuli hopea.
Suomen aloittajana MM-pronssimitalisti Tami Kiuru jatkoi edelleen kovalla tasolla. Hän oli molemmilla kierroksilla oman ryhmänsä paras hyppääjä. Ensimmäiseen 215,5 metriä kantaneeseen hyppyynsä Kiuru ei kuitenkaan ollut aivan tyytyväinen. "Pituutta olisi saanut tulla enemmän. Ponnistus vähän myöhästyi," hän arvioi. Tyylissä Kiurulla ei paljon parantamisen varaa jäänytkään. Molemmista hypyistä tuli tuomareilta 4x20.0 ja kerran 19,5. Yleisesti ottaen hän oli kisaansa hyvin tyytyväinen ja uskoo sen antaneen roppakaupalla lisää itseluottamusta kauden tuleviin kisoihin.
Suomen kakkoshyppääjä Veli-Matti Lindström alkoi joukkuekisassa löytää vanhan tutun lentomäkivireensä. Hypyt kantoivat 209 ja 215 metriä ja niillä hän oli oman ryhmänsä toinen ja ensimmäinen. Toisen hypyn alastulon jälkeen Hautamäen suksi tarttui johonkin ja mies tupsahti nenälleen ja piteli noustessaan selkäänsä. Kun pohjalla jo oli vanhaakin selkävaivaa, Lindström arveli, että tilannetta täytyy seurailla. "Ensi viikolla se sitten tuntuu jos jotain tuli," mies ei kuitenkaan näyttänyt huolestuneelta, päinvastoin sunnuntai palautti jälleen hymyn lahtelaisen kasvoille.
Matti Hautamäen ennätykset eivät rikkuneet, mutta mies kuitenkin täytti paikkansa erinomaisesti 217 ja 213,5 metrin hypyillään. Kylmiä hermoja hän osoitti siinä, että suksen rikkoutuminen koekierroksella ei miestä paljon heilauttanut. Hän oli oman ryhmänsä kolmanneksi paras hyppääjä ensimmäisellä ja toiseksi paras hyppääjä toisella hypyllään.
Vaikka Janne Ahonen skeptisesti kilpailun jälkeen totesi, että "miehistö petasi hyvät asemat ja kapteeni upotti laivan", hän samalla kuitenkin myönsi Planican hyppyjensä olleet uransa parhaita lentomäestä. Siitä kertoo uusi ennätyskin, 225 metriä, joka on 8,5 metriä enemmän kuin Ahosen aikaisempi ennätys. "Hopeaa parempaan en pystynyt silloinkaan kun olin nuorempi ja lentomäkikunnossa:" Kaksi hopeaa onkin erinomainen tulos miehelle, joka ei erityisen hyvin viihdy lentomäessä. "En ole mikään lentomäkimies. Mukavaa päästä tämän jälkeen jälleen "normaaliin" tekemiseen käsiksi," tuumasi Ahonen, jolla on edessään vielä suuri tavoite, jota hän ei pitkällä urallaan ole saavuttanut: maailmancupin kokonaiskilpailun voitto. Sitä hän lähtee johtajan keltainen paita yllään tavoittelemaan. Tekemistä on vielä paljon, kun edessä on vielä kokonaista viisi osakilpailua.