"Kausi oli yllätyksellisen hyvä meille"
Suomen yhdistetyn maajoukkueen päävalmentaja Jyri Pelkonen kertoo lyhyesti, miksi Suomi voitti maiden cupin, miksi Hannu Manninen oli niin vahva ja mitä hän ajatteli kun viimeinen maailmancupin kilpailu päävalmentajana oli ohi.
Mikä oli ensimmäinen ajatuksesi viimeisen maailmancupin kilpailun jälkeen? Yhtään haikea olo?
”Ilman muuta oli haikea olo, kun joutuu jättää hyvän porukan ja toisaalta ei myöskään pääse tekemään nuorten lahjakkuuksien kanssa töitä.”
Olitko yllättynyt, että Suomi a. voitti, b. niinkin ylivoimaisesti maiden cupin (436 pisteeen erolla Saksaan)?
”Saksa jyräsi sen alkukauden, mutta tahti muuttui Reit Im Winklissä, jonka jälkeen oltiin jokaisessa kisassa (14kpl) peräjälkeen paras joukkue. Ihme, ettei missään vaiheessa tullut mitään hässäkkää tai ote muuten hiipunut. Kausi oli yllätyksellisen hyvä meille.”
Miksi Hannu Manninen oli koko kauden niin tasaisen hyvä ja murskaava ladulla?
”Hiihti uransa parhaan kautensa; välttyi sairasteluilta, onnistuimme välinehuollossa ja Hannu varmaan löysi oikean tasapainon levon ja kuormituksen välille niin kotona kuin reissuissakin.”
Uskotko, että Hannu on ensi talvena "henkisesti vahvempi" voittamaan lopultakin henkilökohtaisen MM-mitalin..?
”Kyllähän kokonaiscupin vieminen kertoo potentiaalista, tässä on erinomaiset tarpeet ruveta repimään myös arvokisamitskuja.”
Anssi Koivuranta teki kovan luokan debyyttikisat A-cupiin Lahdessa (24:s sprintissä, 23:s normaalikisassa)?
”Huippukavereita molemmat juniorit (Koivuranta ja ikätoveri Janne Ryynänen, 31:s normaalikisassa) ja asenteet kohdallaan. Saivat pojat esimakua maailmancupsirkuksesta ja motivaatiota kesän harjoitteluun!”
Milloin päätit, että nyt reissuelämä ja cup-sirkus riittää ja hakeudut muihin töihin?
”Ilman Vuokatin pestiä jatkaisin vielä ilman muuta, tosin kassien ja varusteiden pakkaaminen, purkaminen ja raijaaminen tuntui reissu reissulta vastenmielisemmältä. Vuokatin valinnan (valmennuskeskuksen johtaja 1.6. lähtien) varmistuminen toimi tosin katalysaattorin tavoin tässä asiassa.”
Mitä jäi parhaina muistoina mieleen valmentajavuosilta?
”Ensimmäinen joukkue kisan voitto maailmancupissa (Oberwiesenthal 1993-94), Mantilan hopea Thunder Bayssa huonosti sujuneen kauden jälkeen, Naganon Olympiahopeat, onnistuneet harjoitusleirit (esim. Ramsau 2003), Norjan joukkueen MM-kulta 2001 ja sitten tämä kausi Lahden kisahulinoineen oli ihan mahtavaa.”
Yksi jos toinenkin on kaivannut lisäpanostusta yhdistetyn junioripuolelle, mitä siellä nyt pelkistetysti pitää jatkossa tehdä?
”Harjoittelu- ja lajikulttuuri leviämään, kaikki muu tulee siinä imussa.”