Uutisen päiväys

6.7.2004← Takaisin

CAS antoi päätöksen tapaus Schönfelderistä

    CAS ei muuttanut maailmancupin tuloksia, koska se katsoi, ettei asia kuulu sen toimivallan piiriin. CAS kuitenkin totesi, että Park Cityn kilpailun yhteydessä on tehty useita ristiriitaisia päätöksiä.

    Suomen Hiihtoliitto jätti 18.3.2004 valituksen Urheilun Kansainväliselle Välimiesoikeudelle eli CAS:lle koskien Kansainvälisen hiihtoliiton eli FIS:n tekemiä päätöksiä Rainer Schönfelderin suorituksesta Yhdysvaltain Park Cityssä 23.11.2003 pidetyssä maailmancupin pujottelukilpailussa.

    CAS on 2.7.2004 antanut välitystuomion asiassa. Tuomiossaan CAS toteaa, ettei sillä ole toimivaltaa tutkia tai ratkaista FIS:n kilpailujen tapahtumia tai FIS:n toimielinten kilpailujen yhteydessä tekemiä päätöksiä tai sitä, takaako FIS oikeudenmukaisen kohtelun jäsenilleen. CAS katsoi, että sillä on FIS:n järjestelmässä toimivalta tutkia vain ja ainoastaan FIS:n ylimmän oikeusasteen eli FIS Court:n tekemiä päätöksiä. Nyt kyseessä olevassa asiassa ongelma on kuitenkin aiheutunut FIS:n alempien toimielinten eli kilpailun juryn ja vetoomuskomitea Appeals Commissionin toiminnasta ja päätöksistä. CAS katsoi, ettei FIS ole säännöissään antanut sille toimivaltaa tutkia näiden toimielinten päätöksiä. CAS:n toimivalta perustuu puhtaasti siihen, minkä toimivallan FIS on sille säännöissään antanut.

    CAS toteaa kuitenkin päätöksessään, että Park Cityn kilpailun tuomariston päätökset (eli FIS:n toimielimen päätökset) ovat osaltaan merkittävästi vaikuttaneet väärinkäsityksen syntymiseen tässä asiassa ja ne ovat laukaisseet liikkeelle usean ristiriitaisen päätöksen ketjun, joita CAS ei kuitenkaan toimivaltansa puitteissa voi tutkia. Tähän vedoten CAS katsookin, että Suomen Hiihtoliitto ei ole velvollinen korvaamaan FIS:n oikeudenkäyntikuluja tässä jutussa.

    CAS katsoo myös, että Suomen Hiihtoliitto on ollut oikeassa siinä, että yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti toimivaltaa vailla olevan tahon tulisi joko toimittaa valitus oikealle instanssille tai joka tapauksessa informoida valittajaa siitä, että valitus on tehty väärään instanssiin. FIS on nyt toiminut tämän periaatteen vastaisesti. Myöskään tätä puolta CAS ei kuitenkaan voinut tutkia enempää.

    Mikään oikeusaste tai instanssi ei siis lopulta voinut tutkia kilpailun tosiasiallisia tapahtumia tai tulosten oikeellisuutta. Tämä on erittäin valitettavaa erityisesti siitä syystä, että ratkaisu asiassa olisi ollut melko helppo; kilpailun tuomaristo eli jury antoi heti kilpailun jälkeen tehdyn perusteellisen tutkinnan pohjalta päätöksen, jonka mukaan Rainer Schönfelderiä ei häiritty ensimmäisen laskun aikana eikä Schönfelder näin ollen ollut lainkaan oikeutettu uusintalaskuun. Tuomariston mukaan Schönfelder olisi tullut poistaa kilpailun lopullisista tuloksista.