Kisaraportti Jyväskylän nuorisocupista
Ilmasto lämpenee – niin kai, just joo…
Talviurheilulajien tulevaisuudesta ovat maailmanlopunennustajat esittäneet jo synkkiä tulevaisuudenkuvia: Eihän kohta ole luntakaan kun ilmasto koko ajan lämpenee. Talvilajit siirtyvät sisähalleihin ja ne muuttavat muotoaan ja luonnettaan peruuttamattomasti.
Viikonlopun kisajärjestäjän näkökulmasta tuo skenaario tuntui ajoittain jopa houkuttelevalta. Edeltävällä viikolla oli juuri nimittäin rikottu kuluvan talven pakkasennätys toisensa jälkeen ja korkeapaine tuntui parkkeeranneen pysyvästi Suomen ylle. Kuinka ollakaan, kisapäivän aamuna lauantaina elohopea painui taas –28 asteen lukemiin. Ja yhdistetyn kilpailu oli järjestettävänä. Aamulla Laajavuorta kohti pakastearkkua muistuttavalla autolla ajellessa mielessä kävi ajatus: onko tässä mitään järkeä?
Kisaorganisaatiossa oli luettu lukuisista lähteistä sääennusteita erittäin tarkkaan jo monta päivää ennen H-hetkeä ja tiedossa oli että rajoilla liikutaan. Viimeinen tarkistus hetkeä ennen joukkueenjohtajien kokousta Ilmatieteen laitoksen päivystävältä meteorologilta antoi toiveita: iltapäivän ennusteen mukaan vuorokauden maksimilämpö klo 14–16 välillä Jyväskylässä saavuttaisi parhaassa tapauksessa –15 asteen lukemat. Mahdollisuudet olivat siis olemassa, mutta toisinhan siinä sitten lopulta kävi. Tuntia ennen starttia radan kylmimmäksi ennakoidussa kohdassa oli hivenen liikaa pakkasta ja yhdistetyn hiihto-osuus oli peruttava.
Pettymys oli aistittavissa urheilijoiden keskuudessa, mutta aivan yhtä lailla pettymys oli iso myös kisaorganisaation jäsenille. Tätä kisaa oli jälleen valmisteltu huolella isommalla porukalla, talkooväki oli värvätty, ladut juuri höylätty viimeisen päälle, ja koko orkesteri oli valmiina lähtökuopissa. Ison pamauksen sijaan seurasikin pihisevä lässähdys.
No, luonnonvoimille ei paraskaan kisaorganisaatio mitään voi, sen lauantain todisti. Ei muuta kun pää pystyyn ja tuulta päin. Tosin olosuhde oli pakkasen myötä täysin tyyni, joten sekin jäi vain haaveeksi.
Sunnuntaiaamu valkeni hieman pilvisempänä ja pakkasta ei ollut enää klo 8 maissa kuin –26 astetta. Ilmassa oli selvästi lämpenemisen merkkejä. Ilmaston muutosta varmaan… Päivän todenteolla valjettua ilma oli kuin morsian, hieman kylmäkiskoinen sellainen vain, mutta kaunis yhtä kaikki. Lopulta iltapäivän puolelle käännyttäessä aurinko äityi jopa paistamaan pilvien raosta ja erikoismäen kilpailut saatiin lopulta vietyä läpi erinomaisen tasapuolisissa olosuhteissa. Ei ollut huolta tuulikorridooreista eikä paljon kyttäysetua vastaisista. Ilma kun seisoi edelleen varsin kylmänä Laajavuoren ympärillä.
Sunnuntai pelasti varmasti niin kilpailijoiden kuin kisaorganisaation jäsenten viikonlopun. Kisaohjelman mahdollistamat pienet tauot sarjojen välissä antoivat mahdollisuuden kaikille toimitsijoille kaivattuihin lämmittelytaukoihin sisätiloissa kuuman kahvin ja kisamakkaran kera. Ja nuo molemmat kuuluvat erottamattomasti mäkikilpailuun, etenkin jälkimmäinen. Ilman kisamakkaraa ei tule kisatunnelmaa on muuan pitkään lajin parissa toiminut hahmokin todennut.
Kisatunnelmaa Laajavuoressa koettiin taas viikonlopun mittaan runsain määrin ja nuorten urheilijoiden suoritukset olivat ilahduttavaa seurattavaa. Runsaslukuinen yleisö vain valitettavasti loisti poissaolollaan vaikka kisatapahtumasta oli tehty aktiivista tiedottamista paikallisesti. Liekö niin että me suomalaiset ehdimme jo tottua lauhojen talvien myötä ajatukseen että runsaslumiset ja kylmät talvet (= normaalitalvet) olisivat menneiden talvien lumia? Vaikuttaa siltä että jos pakkasta on enemmän kuin –5 astetta, ulkoilmaurheilutapahtumat jäävät urheilijoiden ja heidän tukijoukkojensa omaksi, pienen piirin riemuksi.
Toivon mukaan Suomen suosituimpien urheilulajien nuorten toivojen kilvoittelu vetää vielä kevään aikana käytäviin Lidl-nuorisocupin kisoihin runsaasti yleisöä, sillä yleisö on kuitenkin urheilutapahtumassa oleellinen kisatunnelmaa rakentava tekijä. Toivottavasti myös suomalainen urheiluyleisökin jälleen tottuu ajatukseen että talvella on runsaasti lunta ja toisinaan lämpötilakin saattaa olla kylmänpuoleinen. Mitä kylmyyteen tulee, kylmyyshän on paitsi varuste- myös asennekysymys. Kyllä meillä talvia vastakin piisaa. Opetellaan vaan nauttimaan niistä jälleen!
Ensi talvea (lumista, mutta ei ihan näin kylmää) odotellessa. Jyväskylän Lidl-nuorisocupkisaorganisaation puolesta,
Pasi Sajasalo
