Uutisen päiväys

16.1.2014← Takaisin

Hiihdosta energiaa elämään –seminaari avasi SM-kisaviikonlopun Vantaalla

  • Arto Suikka johti paneelikeskustelua ja juonsi seminaarin.
  • Toni Roponen lähestyi maastohiihtoa välineiden ja olosuhteiden kautta.

Vantaan SM-hiihdot avannut seminaari nosti esiin huolen nuorten liikkumisen vähentymisestä. Järkiperusteet monipuoliseen liikkumiseen ja liikunnalliseen elämäntapaan ovat kiistattomat, mutta onko urheilusta ja hiihdosta tulossa hyvin toimeentulevien etuoikeus.

Maastohiihdon Suomen mestaruuksista taistellaan viikonvaihteessa Vantaalla. Kisajärjestäjät aloittivat kisaviikonlopun Hiihdosta energiaa elämään –seminaarilla. Maastohiihdon terveysvaikutukset kuntoliikkujalle ovat kiistattomat. Hiihto rasittaa monipuolisesti kestävyysominaisuuksia ja kehittää voimaominaisuuksia.
– Kun nykyään puhutaan siitä, mikä ihmisten työkyky, niin psyykkinen kuin fyysinenkin jaksaminen. Hiihto on yksi niistä lajeista, joilla työkykyä pystytään parantamaan, Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön ylilääkäri Harri Hakkarainen kertoo.
– Urheilulla voidaan vaikuttaa noin neljäänkymmeneen erilaiseen sairauteen parantavasti tai ennaltaehkäisevästi. Niistä suomalaisen kansanterveyden kannalta merkittävimpiä ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, aineenvaihdunta muun muassa, verenpaine, paksusuolensyöpä ja rintasyöpä sekä hermosto.

Seminaarin osallistujilla oli yhteinen huoli koko kansan, mutta erityisesti lasten ja nuorten liikunnan vähenemisestä sekä jakautumisesta. Suomessa 700 000 köyhää tai syrjäytymisvaarassa olevaa, joille moni harrastus on taloudellisesti mahdotonta.
– Yleisen syrjäytymiskehityksen mukaisesti noin kolmannes 8–9-luokkalaisista liikkuu alle tunnin viikossa. Koulun on vastattava, kun kaikki perheet eivät pysty. Se mitä me nyt satsataan kouluun, tuottaa moninkertaisen säästön sosiaali- ja terveyspuolen menoissa tulevaisuudessa, vuoden luokanopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell kertoo.
– Meidän pitää miettiä tukitoimia sille kolmasosalle nuoria, joiden perheet eivät tue taloudellisesti eikä kuskaa. Meidän pitää etsiä keinoja, miten saadaan heidät mukaan toimintaa. Siellä voi olla potentiaalisia huippu-urheilijoita, Suomen olympiakomitean Risto Nieminen kertoi omassa puheenvuorossaan.

Maastohiihto lajina valmentajan, harrastajan ja isän ominaisuudesta lähestyvä Toni Roponen korostaa yhteistyön tärkeyttä:
– Kunnat, seurat yhteistyössä koulujen kanssa voisivat koota välinepankin, koska kaikilla ei ole halua eikä varaa hankkia hiihtovälineitä. Hiihto on välinelaji, haluttiin sitä tai ei. Ihminen kaipaa helppoutta ja siihen on välinevalmistajien puolesta pystytty vastaamaan. Ei saa mennä niin, että nuorten hiihtäjien paremmuuden ratkaisee se, kenellä Suomen paras voitelija tai rikkain isä.
– Aina puhutaan koulun ja kunnan merkityksestä, mutta kyllä vanhemmat on se yksikkö, jonka merkitys on suuri ystävien ohella. Me tarvitaan innostavuutta urheilun kaikilla tasoilla. Vakavaakin asiaa kuten huippu-urheilua voi tehdä ilolla.

Olympiakomitean Risto Nieminen haluaa korostaa liikunnan iloa.
– Muista ikuisesti sen tunteen, kun ensimmäistä kertaa sain alle itselleni ammattilaisen valitsemat ja voitelemat sukset. Ei liikunnan pidä olla kärsimystä. Se on nautinnollinen tapa ilmaista itseään.
Vantaan kaupungin liikunnansuunnittelija Kristian Åbackan kertoo Liikkuva koulu –hankkeesta, josta on saatu hyviä tuloksia Uomarinteen koulusta.
– Vaikuttavimmat onnistumiset on saatu matalan kynnyksen liikuntakerhotoiminnasta, sisäliikuntavälitunneista, taukojumpista keskusradiosta sekä perheliikuntatapahtumista. Koululaisten liikuntaolosuhteita on pyritty parantamaan hankkimalla uusia liikuntavälineitä.
– Koululaisten liikunta ei ole ainoastaan liikunnanopettajien asia vaan oppimistekijä. Liikunta ennaltaehkäisee oppimisvaikeuksia ja edistää oppimista.

Omien alustustensa jälkeen seminaarin puhujat ja muutama muu osallistuivat paneelikeskusteluun, jossa urheiluharrastusten kalleus nousi yhdeksi suurimmista ongelmista. Apuun kaivattiin niin päättäjiä, koulua kuin vanhempia, mutta ennen kaikkea yhteistyötä.
– Jos liikuntatunteja olisi opetussuunnitelmassa enemmän, olisi lasten liikkumattomuuteen helpompi puuttua, ettei kaikki jäisi innostuneiden opettajien varaan. Yläkoululaisten liikkuminen on suurin haaste, toteaa Liikunnan ja terveystiedon opettajien etujärjestön puheenjohtaja Riitta Pääjärvi-Myllyaho.